Suomen freelance-journalistit ry

Pekka Vehviläinen & Petri Savolainen

FREELANCERIN OPAS

Julkaisija:
Suomen Journalistiliitto ry

SISÄLTÖ

1. LUKIJALLE

2. FREETYÖ SUOMESSA
2.1. Muuttuva maisema
2.2. Freet liitossa

3. OLE AMMATTILAINEN, TOIMI AMMATTIMAISESTI
3.1. Kehitä ammattitaitoasi
3.2. Ammattimaisuus peruskivenä

4. ALOITTAVAN FREEN TILANNE
4.1. Hae tietoa
4.2. Älä yritä kaikkea heti
4.3. Välineet ja yhteydet kuntoon
4.4. Firmalla ei ole kiirettä

5. TOIMINTAMUOTO OMAN TARPEEN MUKAAN
5.1. Yrittäjä vai työsuhteinen?
5.2. Freelance-verokortti
5.3. Ennakkoperintärekisteri
5.4. Yksityinen elinkeinonharjoittaja toiminimellä tai ilman
5.5. Avoin- ja kommandiittiyhtiö
5.6. Tulos ja verotus ay:ssä ja ky:ssä
5.7. Osakeyhtiö
5.8. Osuuskunta

6. ELINTÄRKEÄT ELÄKEASIAT
6.1. Perustana työeläketurva
6.2. Entä jos et olekaan yrittäjä
6.3. Milloin YEL-vakuutus on otettava
6.4. YEL-työtulon mitoitus ja sen vaikutus maksuihin sekä turvaan
6.5. Vapaaehtoinen eläkevakuutus

7. SAIRASTAMISEN TURVA JA TYÖTERVEYSHUOLTO
7.1. Sairausajan perusturva kaikille
7.2. Työsuhteisen turva
7.3. Sairaus freetyön riskinä
7.4. Yrittäjän työterveyshuolto

8. FREEN TYÖTTÖMYYSTURVA
8.1. Työttömästä yrittäjäksi?
8.2. Freetyötä työttömänä ja soviteltu päiväraha
8.3. Yrittäjäkassat

9. VEROTUS
9.1. Miksi veroasiat täytyy osata
9.2. Mistä tietoa verotuksesta?
9.3. Toiminta verottajan kanssa
9.4. Vähennysten teko ja perustelut
9.5. Poistojen tekeminen
9.6. Arvonlisävero
9.7. Matkakulut ja päivärahat
9.8. Verokorttilaisen tekijänoikeuskorvauksista

10. SÄHKÖISEN MEDIAN FREETYÖN ERITYISPIIRTEITÄ
10.1. Työsuhteinen vai yrittäjä?
10.2. Palkkiot ja palkka
10.3. Määräaikainen vai vakituinen?
10.4. Erityisesti Ylen ohjelmatyösopimuksen kirjauksista
10.5. Varo könttiä!

11. MITEN MENESTYT JA KEHITYT
11.1. Avainhenkilöiden merkitys
11.2. Omat strategiat
11.3. Kotoa ei töihin haeta
11.4. Verkostoidu!

12. HINNOITTELU JA LASKUTUS
12.1. Puhu rahasta, tunne arvosi
12.2. Palkkio ei ole palkka
12.3. Millä perusteella laskutat
12.4. Erikoisprojektien hinnoittelu
12.5. Laskun kirjoittaminen
12.6. Varo huonoja maksajia
12.7. Työtä hyväntekeväisyytenä?

13. FREETYÖN KOLLEKTIIVISET SOPIMUKSET JA TEKIJÄNOIKEUS
13.1. Lehdistön sopimus VTA:n kanssa
13.2. Tekijänoikeuden perusta lehdistön töissä
13.3. Tekijänoikeuksista muuten sopiminen
13.4. Monenlaisia tekijänoikeuksia
13.5. Kolmannen oikeudet
13.6. Sähköisen median Yhtyneet -sopimus
13.7. Yleisradion digisopimus
13.8. MTV3:n kääntäjien erillissopimus
13.9. Muita sopimuksia

14. KOULUTUS JA APURAHAT
14.1. Mistä tietoa koulutuksesta
14.2. Yrittäjäoppia freelle
14.3. Jokesin apurahat
14.4. Muut apurahat

15. FREELANCERIN VAKUUTUKSET
15.1. SJL:n vapaa-ajan tapaturmavakuutus
15.2. Matkustajavakuutus
15.3. Ammatillinen vastuu- ja oikeusturvavakuutus

16. ULKOMAILLE JA KANSAINVÄLISILLE MARKKINOILLE
16.1. Eläke- ja sosiaaliturva ulkomailla
16.2. Verotus ulkomaan työssä
16.3. Kortit ja akkreditoinnit

17. LIITTO JA OSASTOT
17.1. Mitä Journalistiliitto tarjoaa
17.2. Miten jäseneksi
17.3. Jäsenmaksut
17.4. SJL:n Freelancer-osasto ry
17.5. FAO on sähköfreen osasto
17.6. Opiskelijat liitossa

18. YHTEYSTIETOJA

1. LUKIJALLE

Tämä Freelancerin opas on neljäs Suomen Journalistiliiton viimeisten kymmenen vuoden kuluessa julkaisemista. Edellinen ilmestyi 1998. Lähtökohta on nytkin aloittelevan freelancerin tilanne ja hänen tarpeensa. Liittomme freelancereiden neuvonnassa saatujen kokemusten nojalla tämä ratkaisu on perusteltu. Samalla vuori tulee niidenkin profeettojen luokse, jotka ovat luulleet tietävänsä kaiken, mutta eivät ole koskaan tohtineet mitään kysyä.

Muutamilta kohdiltaan teos on lähes edellisen toistoa. Kuitenkin eräitä teemoja on yhdistetty järkevämmällä tavalla. YEL-eläkejärjestelmän tai yrittäjän työterveyshuollon kaltaisten aiheiden selittämisessä kaikkein yksityiskohtaisin tieto on jätetty muista lähteistä hankittavaksi. Ammattilaisuutta ja ammattimaista toimintaa korostetaan enemmän. Suoria käytännön neuvoja riittää kautta koko kirjan. Yrittäjyyden ja työsuhteen eroa selitetään monessa luvussa, mutta niinhän sitä käytännössäkin ratkovat useat tahot.

Painotuotteena opas jaetaan Suomen Journalistiliittoon kuuluville freelancereille. Lisäksi teksti on luettavissa internetissä, jonka merkitys on edelleen kasvanut. Maailmamme, työmme ja toimemme ovat entistä enemmän verkoista ja verkostoista riippuvaisia. Jos näillä sivuilla pystytään auttamaan lukijaa lähemmäksi hänelle hyödyllisiä verkostoja, hyvin on käynyt.

Komiteaamme ei pyydetty suunnittelemaan kamelin näköistä hevosta, joten lopputuloksen takaamiseksi olemme hakeneet projektiin laajalti muidenkin tietämystä. Heitä ovat SJL:n asiamiesten lisäksi mm. Eläketurvakeskus, verohallinnon edustajat sekä alalla työskentelevät freelancerit ja muut journalistikollegat. Kiitokset kaikille suuresta avusta.

Tieto vanhenee yhä nopeammin. Niinpä on hyvä muistaa, että näiden kansien välissä esitetyt asiat perustuvat loppuvuoden 2002 tilanteeseen.

Helsingissä marraskuussa 2002

Pekka Vehviläinen Petri Savolainen

2. FREETYÖ SUOMESSA

Suomen Journalistiliittoon kuului syksyllä 2002 noin 13 000 jäsentä, joista freelancereita oli runsaat 1400. Heistä pääasiassa lehdistölle työskenteleviä oli 950 sekä erilaisen sähköisen ja uuden median töistä toimeentulonsa ansaitsevia noin 550. Yhä useampi toimii monialaisesti erilaisissa välineissä.

Toimitusalan freelancereiden ammatillinen kirjo on lähes yhtä laaja kuin heidän työsuhteisten kollegoidensakin. Joukkoon mahtuu monenlaista toimittajaa, lehtikuvaajia, television ja muun audiovisuaalisen viestinnän kuvaajia, av-kääntäjiä, kustannustoimittajia, toimitusteknisen työn erikoisosaajia, graafikoita ja taittajia, lehtien kuvittajia, radiojuontajia, kuvausjärjestelijöitä ja niin edelleen.

Freelancereita työllistävät ja heiltä teoksia sekä palveluja ostaviin tahoihin kuuluvat mm. aikakaus- ja erikoislehdet, yritys-, asiakas- ja yhteisöjulkaisut, suuremmat sanomalehdet, viestintätalojen verkkotoimitukset ja verkkoviestintään keskittyvät toimijat, viestintätoimistot, journalistista työtä ostavat yhteisöt järjestöistä viranomaisiin, televisiokanavat, itsenäiset tuotantoyhtiöt, julkisen palvelun radio ja kaupalliset radiot, kirjankustannustalot, uutistoimistot, teleoperaattorit, multimedian tuottajat ja monet muut.

Markkinat ovat pirstoutuneet ja myös freelancerille tarjolla olevat mahdollisuudet vaihtelevat huomattavasti. Mitä pienemmistä sanoma- ja pienlehdistä, radioasemista sekä muista niiden kaltaisista viestintäalan toimijoista on kyse, sitä vaikeampi on täysiaikaisesti työskentelevän alan ammattilaisen saada niistä edes välttäviä ansioita. Usein tällaisten tahojen freetyö jääkin sivutoimisesti tai harrastuksesta operoivien avustajien varaan.

2.1. Muuttuva maisema

Aikaisemmin lähinnä talouden suuret käänteet säätelivät freelancerien työtilanteen muutoksia. Noususuhdanteet nostivat journalistista toimeliaisuutta ja kysyntä kasvoi, mutta esimerkiksi 1990-luvun alun kansalliseksi onnettomuudeksi sanottu lama oli sananmukaisesti sitä myös freelancereille. Työ väheni tuntuvasti eikä tuota käännettä edeltänyttä hintatasoa ole aivan kaikkialla saavutettu vielä kymmenen vuotta myöhemminkään.

Nyt journalistinen maisema muuttuu toisella tavalla. Mediatalouteenkin on vanhojen hitaiden suhdanne- ja rakennemuutosten tilalle tullut pörssimaailman, kvartaalitalouden ja teknologisten mullistusten sekä nopeiden tuottovaatimusten keskeytymätön kierre. Paradoksaalista tässä ilmiössä on, että se itsessään myös synnyttää tarvetta tuottaa lisää viestintää ja journalismia.

Suurten yksiköiden kuten esimerkiksi televisiokanavien toimintoja on järjestelty uudelleen, jolloin niiden vanhoja osia on ulkoistettu. Samalla televisiota palvelevan independent-tuotannon kirjo on entistä laajempi. Yleisradiossa on ollut käynnissä televisio- ja radiotoiminnan suuri organisaatiouudistus, jolla on huomattava vaikutus myös freemarkkinoilla. Digitaalinen televisio tuo ajan mittaan alalle uusia toimijoita ja myös uudenlaisia toimintatapoja.

Median konsernikehitys ja ketjuuntuminen sekä kansainvälistyminen niin Suomesta ulkomaille kuin muualta Suomeenkin ovat kiihtyneet. Edelleen yleistymässä on samojen teosten variointi useampiin välineisiin.

Freelancerin toimintaympäristö on siis jatkuvassa pyörteessä ja sen häneen kohdistamat vaatimuksetkin muuttuvat alati. Mutta tämä tietää myös sitä, että mahdollisuuksia työskennellä journalistina muutenkin kuin vakituisessa palkkatyössä riittää vähintään yhtä paljon kuin nytkin.

2.2. Freet liitossa

Päätoimisesta journalistisesta työstä ansiotulonsa saavien ammattifreelancereiden suuri enemmistö kuuluu Suomen Journalistiliittoon. Tästä seuraa ammattiyhdistysliikkeessä harvinainen asetelma: samassa järjestössä on palkansaajien, eläkeläisten, alan opiskelijoiden sekä alan opettajien ja tutkijoiden ohella myös likipitäen tuhat yrittäjän ja ammatinharjoittajan asemassa olevaa.

Järjestön kannalta kyse on edunvalvontaan liittyvistä järkisyistä: journalistista työtä tekevät kannattaa koota mahdollisimman kattavasti yhteen. Yrittäjinä toimivalle syy on monimuotoisempi. Liitto tarjoaa palvelujen, koulutuksen ja jäsenetujen lisäksi myös tärkeän kiinnekohdan sille, mitä sanotaan journalistien ammatti-identiteetiksi.

Termi freelancer tulee palkkasoturia tarkoittavasta ilmaisusta. Miekkojen. keihäiden ja muiden varusteiden kanssa maailmalla liikkuneet soturit myivät palvelujaan parhaiten maksaville ja muuten sopiville tahoille, jotka usein vaihtuivat toimeksiannosta toiseen. Ideasta on paljon jäljellä siinä tavassa, jolla useimmat vapaista journalisteista nykyään osaamistaan myyvät.

Tämän oppaan sivuilla käy toistuvasti ilmi, ettei toimitusalan freelanceriudella tarkoiteta suinkaan aina yhtä ja samaa asiaa. Varsinaisten yrittäjän riskillä ja velvoitteilla toimivien lisäksi liittoon kuuluu freelancereita, jotka tekevät etenkin suurille sähköisille viestimille määräaikaisissa ja muissa epätyyppisissä suhteissa pätkätöitä, usein palkkiopohjalta.

Oppaan kirjoittajat ovat pyrkineet tarvittaessa kertomaan, millaista freetyötä eri kohdissa tarkoitetaan ja miten asiat kutakin ryhmää koskevat.

3. OLE AMMATTILAINEN, TOIMI AMMATTIMAISESTI

Ainakin periaatteessa free voi vaikuttaa omaan työhönsä sekä työn ja muun elämän väliseen suhteeseen tavalla, josta moni toisen palveluksessa vakituisesti oleva vain haaveilee.

Parhaimmillaan ammatilliseen liikkumavaraan kuuluu mahdollisuus valita aiheensa ja aihepiirinsä sekä asiakkaansa ja toimeksiantajansa. Jotkut pystyvät jopa liikkumaan onnistuneesti viestinnän muodosta toiseen.

Freelancerin työ onnistuu parhaiten silloin kun tekijä voi jaksottaa ja rytmittää työtään, vapaa-aikaansa sekä lomiaan tarpeidensa, elämäntilanteensa ja jaksamisensa mukaan. Arki ei ole läheskään aina näin auvoisaa. Mutta ammattitaitoisella ja ammattimaisesti toimien mahdollisuus valintoihin on helpommin saavutettavissa.

Omat arvot, asenteet ja valinnat ovat tärkeitä työlle ja ammatti-identiteetille. Jos ne kuitenkin tuottavat sovittamattomia ristiriitoja oman toimintaympäristön kanssa ja jos ne kasvattavat toiminnan riskejä, kannattaa pysähtyä miettimään: onko freelancerius sittenkään sopiva työtapa?

Elämäntavan ja –asenteen perustuminen boheemimeininkiin voi tuottaa työn puolella vaikeuksia. Kokemus freelancerien asioiden hoidosta kertoo, että eniten ongelmia on siellä missä ammattimainen asenne on löyhimmillään.

Voit toki olla sielultasi ja mieleltäsi lähes millainen persoonallisuus tahansa, mutta ole työssäsi ammattilainen ja toimi siinä ammattimaisesti. Tämä vaatimus koskee kaikkia toimintamuotoon katsomatta.

Joidenkin freelanceriksi haluavien kuten jo sellaisena toimivienkin on vaikea ajatella ja pitää itseään yrittäjinä – sanakin voi tuntua vastenmieliseltä. Kaikkien ei tästä tarvitse välittääkään, mutta sen ei tarvitse olla ongelma muillekaan. Silloin kun kyse on muodollisesti yrittäjän roolista, ammattinimikkeenäkin voi käyttää vaikkapa toimittajaa, kuvaajaa, kääntäjää tai muuta sopivaa ilmaisua. Yrittäjäfree voi myös kutsua itseään ammatinharjoittajaksi – mikä muuten saattaa olla virallisenakin toimintamuotona mahdollinen valinta monille niille, jotka arvelevat tarvitsevansa firmaa asioiden järjestämiseen.

Nimikkeet eivät siis ole tärkeitä. Sen sijaan monia lainsäädännön ja viranomaisten asettamia reunaehtoja sekä työhön liittyviä riskejä ei pääse karkuun. Ne pitää todellakin ottaa haltuun.

3.1. Kehitä ammattitaitoasi

Ammattilaisuuden ja ammattimaisen toiminnan vaatimus korostuu freemarkkinoillakin yhä enemmän.

Ensimmäisenä kysytään journalistista ammattitaitoa. Siitä osa on henkilökohtaisia ominaisuuksia, jotka saattavat ratkaista journalistin sopivuuden toimitusalalle yleensä. Mutta ammattitaitoaan on myös aivan välttämätöntä kehittää, kartuttaa ja monipuolistaa koko työuran ajan.

Ammatillinen osaaminen tarkoittaa muutakin kuin visuaalisen silmän tai sujuvan kynän kaltaista peruslahjakkuutta. Se on myös taitoa toimia erilaisissa tilanteissa ja uskallusta tehdä ratkaisuja, kykyä uusiutua sekä halua kehittyä, kouluttautua ja oppia uutta. Ammattitaidon kannalta pahitteeksi ei lueta viestinnän ja yhteiskunnan valpasta seuraamista, ei paneutumista alan tekniseen ja taloudelliseen kehitykseen eikä ammattieettisen tason ylläpitoa. Ja liekö ketään vielä liiallisesta ideointikyvystäkään syytetty?

Journalistinen ammattitaito kasvaa ja kehittyy kokemuksen myötä. On kaikenikäisten onni, ettei se ole vain biologiseen ikään sidottu ominaisuus. Jos et ole vielä ehtinyt jotakin omaksua, pystyt tekemään sen myöhemminkin. Jos johonkin kohtaan jää puutteita, voit vastaavasti olla parhaimmillasi muussa. Yritä parantaa niitä puoliasi, joissa on kohentamisen varaa.

Freekään ei voi tehdä työtään loputtomiin kerran oppimallaan kaavalla. Osaamiseen pitäisi kuulua kyky miettiä jatkuvasti eri tapoja toteuttaa erilaisia aiheita. Monipuoliset ja joustavat taidot ovat siis menestymisen avaimia.

Toimeksiantajien ja asiakkaiden näkökulmasta kiinnostavinta on, mitä osaat ja miten osaamisesi sopii heidän tarpeisiinsa. Sinun freenä kuuluu tuoda heidän tietoonsa omat kykysi ja yleensä myös näytöt niistä. Samanaikaisesti freen pitää osata toimia viranomaisten kanssa ja pyörittää omaa elinkeinoaan. Näiden kynnyksien ylittäminen ja kaikki mitä sitten seuraa – eli koko työn ja toiminnan järjestäminen – liittyy siihen mitä jäljempänä kutsutaan ammattimaiseksi toiminnaksi.

3.2. Ammattimaisuus peruskivenä

Vakituisessa työsuhteessa pärjää tiettyyn rajaan asti journalistisella perusammattitaidolla. Mutta paraskin toimittaja, kuvaaja, graafikko, editoija, kääntäjä, uuden median osaaja tai muu toimitusalan ammattilainen voi olla freenä toistaitoinen. Kaikista journalisteista ei ole freelancereiksi, koska heiltä saattaa puuttua tarvittavaa asennetta, riskinottokykyä, sitkeyttä ja freen erityistaitoja.

Toisaalta alalta löytyy paljon jopa vuosikymmenien pituisista työsuhteista irrottautuneita, jotka pärjäävät ensimmäisestä freepäivästään alkaen kuin kala vedessä.

Ammattifreen työtä ja teoksia ostavat yleensä toiset ammattilaiset. Näillä on sekä varaa valita että tapana asettaa yhteistyölle omia ehtojaan. Toimeksiantajat haluavat laatua sekä työn jäljessä että yhteistyön hoidossa. Kun osaltasi hallitset tämän yhteistyön pelisäännöt, pystyt myös pitämään paremmin puolesi ja valvomaan etujasi kaikissa tilanteissa. Paljon käytännön neuvoja ammattimaiselle toimijalle on tämän kirjan muissa luvuissa.

Epäonnea, ajoittaisia kriisejä ja suhdanteiden vaihteluja kohtaa työssään jokainen free. Ammattimaisuus tarkoittaa myös sitä, että osaa varautua tällaisiin tilanteisiin. Se on taitoa selvitä niistä vähemmillä vahingoilla ja kykyä ottaa niistä opikseen.

Mieti ainakin välillä, miksi teet työtäsi. Lisäksi kannattaa pohtia, miksi teet sitä niin kuin teet. Ja oletpa aloittelija tai kokeneempi, koeta hahmottaa näitä asioita avarammalla kuin muutaman viikon tai yhden vuoden perspektiivillä. Sinun täytyisi ajatella, mistä koko toiminnassasi on kysymys.

Ikävimmillään freen työ voi olla juoksemista tai ajelehtimista työkeikasta ja tehtävästä toiseen, taistelua palkkiosta seuraavaan, niukkuutta, epävarmuutta sekä näistä seuraavaa stressiä ja uupumusta.

Jos itse olet tällaisessa murheiden virrassa, pysähdy ja ala selvittää perimmäisiä asioita. Joudut ehkä tekemään itsellesi monenlaisia kysymyksiä, kuten:

Pystynkö vaihtamaan strategiaani eli muuttamaan sitä, mihin olen toimintani freenä perustanut?

Onko ihan varmaa, että kaikki muut kuin minä itse, olosuhteista lähtien, ovat aiheuttaneet kaikki vaikeuteni ja tämän niistä johtuvan tilani?

Onko minun pakko palvella aina samoja toimeksiantajia, joihin olen tyytymätön tai kyllästynyt? Voinko etsiä muita ja kenties paremmin maksavia asiakkaita? Entä jos perehtyisin muihinkin aihepiireihin ja ilmaisutapoihin tai jopa välineisiin ja hankkisin samalla uusia työtilaisuuksia?

Voisinko alkaa tutustua ennen joutavina pitämiini ilmiöihin kuten verkostoihin, keskustelutilaisuuksiin, koulutukseen ja kollegoihin – löytyisikö sieltä uutta suuntaa?

Opettelisinko ennakkoluuloistani huolimatta freen taloudenpidon alkeelliset perussäännöt? Ryhtyisinkö tekemään työtäni koskevia suunnitelmia sekä laskemaan, mitä ne maksavat?

Jos tuollaiset kysymykset askarruttavat, mutta vastaukset puuttuvat, näkemystä voi aina hakea toisilta jotka jo tietävät jotakin. Ammattimaisuus lähtee siitä asenteesta, että itse päättää toimia.

4. ALOITTAVAN FREEN TILANNE

Lähtökohta freeksi ryhtymiselle on parempi, jos tämän työ- ja usein myös elämäntavan valinta perustuu omaan vapaaehtoiseen ratkaisuun, riittävään harkintaan ja motivaatioon.

Freeksi tulo voi tapahtua myös pakosta mm. työsuhteisen työn päätyttyä, työttömyyskausien venyessä tai silloin kun opintojen jälkeen muut väylät eivät vedä. Nämä tilanteet riippuvat suhdanteistakin: esimerkiksi 90-luvulla lamavuosien seurauksena ns. pakkofreelancereiden määrä kasvoi huomattavasti. Osa heistä jäi pysyvästi freelancereiksi, osa solmi myöhemmin uudelleen työsuhteita ja jotkut vaihtoivat alaa.

Alkutilanteeseen katsomatta freelanceriuteen kannattaa valmistautua yhtä huolellisesti kuin suuriin elämänmuutoksiin yleensäkin.

4.1. Hae tietoa

Jo opintojen kuluessa ja ammattiuran alkuvaiheissa kannattaa tutustua freetyön ominaispiirteisiin, alan työprosesseihin freen kannalta sekä toimeksiantajien eli työtä ostavien toimintatapoihin.
Kaikenlaiset harjoittelu-, kesätyö- ja sijaisuusjaksot eli ainakin jonkinlainen kokemus työsuhteisesta työstä on hyödyllistä, sillä aloittaminen freenä olemattomalla tai hyvin vähäisellä toimitusalan taustalla on hankalampaa.

Kuitenkaan suurta askelta ei pidä pelätä liikaa. Useimmat vaikeilta näyttävät kysymykset ovat ratkaistavissa ja toiminnan pyörittämiseen tarvittavat taidot omaksuttavissa. Tekemätöntä työtä, johon nimenomaan freelanceria tarvitaan, riittää kyllä, kunhan kysyntä löytää sopivan tarjoajan.

Ennen kuin aloitat täysillä, ota asioista selvää. Lue ainakin tämä opas ja muita Journalistiliiton sekä muiden alan tahojen tuottamia hyötyjulkaisuja. Kysy aktiivisesti neuvoa kokeneemmilta freelancereilta ja selvitä saamasi tiedon valossa, miltä freelancerius omalta kannaltasi tuntuu.

Hahmota myös itsellesi jonkinlainen järjestys, jolla lähdet etenemään. Voit ehkä hakea yleistäkin yrittäjäoppia ja -koulutusta, jota nykyään on tarjolla hyvin monessa muodossa. Osa tästä opista on ilmaista. Toimitusalalla on kuitenkin omat ympyränsä, jotka hieman poikkeavat muiden alojen uusien yrittäjien ja yritysten murheista. Se tarkoittaa, että meidän töissämme aloittava free voi valita kevyemmän eli vähittäisen etenemisen taktiikan.

4.2. Älä yritä kaikkea heti

Toimintamuotoihin, eläketurvaan, sopimuksiin ja muihin freetyön reunaehtoihin liittyvä tiedontulva voi näyttää painajaismaiselta möhkäleeltä. Lohduttaudu sillä, että kaikkea ei suinkaan tarvitse omaksua ja opetella heti alussa. Kaikkea ei myöskään tarvitse tehdä raskaimman ja vaikeimman kautta.

Sitä paitsi monet teoriassa hankalalta tuntuvat asiat valkenevat sitten kun alat toimintasi vakiintuessa soveltaa niitä käytäntöön. Tärkeintä onkin, että et jätä tätä puolta hunningolle.

Yleisessä yrittäjäneuvonnassa ja –koulutuksessa esitellään usein malleja, joiden mukaan yrittäjän pitää ensi töikseen pystyttää firma, laatia laajat liiketoimintasuunnitelmat sekä järjestää itselleen tuhti rahoituspaketti liikkeelle päästäkseen. Autoverstaan, kukkakaupan tai leipomon perustaja onkin sellaisessa tilanteessa, mutta toimitus- ja ohjelma-alalla voi päästä paljon vähemmällä.

Alussa ja myöhemminkin lähes kaikki riippuu siitä, miten sinulla riittää töitä. Työmahdollisuuksien kartoittaminen ja tekemiseen eli ansioihin kiinni pääseminen onkin freen ensimmäinen askel. Tähän liittyviä neuvoja löydät mm. 11. luvusta.

Jos freeksi siirtyessäsi olet työtön työnhakija, varmista työttömyysturvasi ehdot siirtymävaiheen aikana. Oma työttömyyskassa neuvoo mm. siinä, kuinka työtön voi tietyn jakson mittaan kokeilla freetöitä sovitellun päivärahan periaatteella ja kuinka tarvittaessa siirrytään takaisin työttömyyskorvauksen piiriin.

Jos olet ryhtymässä freeksi suoraan työsuhteesta, käy mahdollisimman varhain läpi nykyisen työnantajasi lisäksi kaikki muutkin kontaktisi alalla ja selvitä, onko tuossa piirissä sinulle töitä freelancerina.

4.3. Välineet ja yhteydet kuntoon

Ensimmäisiä askelia on välttämättömien työvälineiden ja usein myös työtilan järjestäminen. Ammattiryhmästäsi ja kaavailemastasi asiakaspiiristä riippuu, millaisella arsenaalilla joudut aloittamaan. Esimerkiksi yrittäjän statuksella toimivat graafikot ja lehtikuvaajat joutuvat yleensä investoimaan työvälineisiinsä melkoisesti jo aloittaessaan. Samoin sähköisen median yrittäjäfreelancereiden on varauduttava tuntuvampiin työvälinekuluihin kuin tavallisia juttuja lehtiin kirjoittavan toimittajan.

Sähköisen median työsuhteisella freellä on oikeus työnantajan järjestämiin tiloihin ja välineisiin. Tästä on erillinen määräys Yhtyneet –sopimuksessa (sopimus on esitelty 13. luvussa) ja sen soveltamisohjeissa.

Kaikkia aloittavia freelancereita koskee tämä neuvo: hanki aluksi vain sellaista mitä varmasti tarvitset ja minkä turvallisin mielin uskot kykeneväsi maksamaan. Esimerkiksi tietotekniikassa kaikkea ei suinkaan ole pakko ostaa kertasatsauksella omaksi. Vuokraaminen on myös mahdollista. Ole tarkkana siinä, miten paljon sijoitat autoon työvälineenä tai edellyttäkö työsi autonpitoa lainkaan.

Moni yksinään ja yksinkertaisella tavalla työskentelevä järjestää tilatarpeensa pystyttämällä työpisteen kotiinsa. Vähimmäisvaatimuksia ovat silloin puhelinyhteys ja tietokone sekä sähköpostiosoite. Käytännössä jokaisen kannattaa lisätä listalle myös internet-yhteys. Se on suorastaan välttämätön nykyajan verkostoituneessa toimitus- ja ohjelmatyössä sekä niihin liittyvässä tiedonhankinnassa. Muu riippuu työnkuvasta: esimerkiksi kääntäjät tarvitsevat välttämättä television ja kuvanauhurin.

Työtilan voi myös vuokrata kodin ulkopuolelta. Jos löytyy muitakin samassa tilanteessa olevia ja jos tarpeet ja henkilökemiat sopivat yhteen, myös yhteinen tila on käypä ratkaisu. Silloin pääsee jakamaan kuluja ja voi ehkä hyötyä yhteisesti käytettävistä välineistäkin. Sitä paitsi hyvä freekimppa saattaa tuottaa synergiaetuna lisää työtilaisuuksiakin.

4.4. Firmalla ei ole kiirettä

YEL-yrittäjäeläkevakuutus tulee yrittäjän ominaisuudessa työskenteleville ajankohtaiseksi usein jo muutamia kuukausia sen jälkeen kun työllistyminen freenä on onnistunut. Muilla on tässä suhteessa helpompaa. Ota työeläkejärjestelmään perehtyminen kotiläksyiksi heti kun aloitat. Lisätietoa YEL-, TaEL- ja TEL-vakuutuksista on mm. tämän oppaan 6. luvussa.

Aloitusvaiheessa moni kokee raskaaksi sopivan toimintamuodon valinnan. Vaiva saattaa osoittautua yllättävän vähäiseksi. Oppaan 5. luvussa selvitetään, miksi firmoista ei aloittavan tarvitse haaveilla kuin poikkeustapauksissa ja miten kannattaa lähteä liikkeelle.

5. TOIMINTAMUOTO OMAN TARPEEN MUKAAN

Freen toiminnan luonne vaikuttaa olennaisesti yritysmuodon valintaan. Merkitystä on myös pääoman tarpeella sekä toimintaan osallistuvien lukumäärällä.

Jos toiminta käynnistyy aluksi sivutoimisena palkkatyön ohessa tai työttömyyden seurauksena, ei toiminnan järjestäminen yrityksen muotoon ole vielä ajankohtainen. Ja vaikka free sinänsä yrittäjänä toimisikin, vasta myöhemmin toiminnan vakiintuessa ja toimeksiantojen lisääntyessä on aika katsoa, edellyttääkö tilanne varsinaisen yritysmuodon harkitsemista.

Joskus freelancereiden asiakkaat ja toimeksiantajat esittävät koko yhteistyön ehdoksi yritysmuotoa. Vaatimuksia ei pidä nielaista noin vain. Tällaisten valintojen tulee ehdottomasti perustua omiin tarpeisiin ja vapaaehtoiseen ratkaisuun. Sitä paitsi asiakkaiden vaatimusten taustalla voikin olla vain verotukseen liittyvä käytännön seikka: kun verokorttia käyttävän freen verojen ennakonpidätyksestä halutaan eroon, ratkaisuksi tyrkytetään yksioikoisesti toiminimiä, yhtiöitä ja mitä milloinkin.

Joskus yrittäjäfreet itse ajattelevat pelkästään sitä, mikä olisi verotuksellisesti edullisin muoto. Lähtökohta on sikäli harhaanjohtava, että verotus on toiminnan seurannainen, harjoittaapa free sitä verokortilla tai jossakin yritysmuodossa.

Valintatilanteissa täytyisikin miettiä paljon enemmän tarpeiden lisäksi eri muotojen edellyttämiä vastuita, riskiä, kustannuksia ja vaivannäköä kuten viranomaisyhteyksien hoitoa. Hallinnollisesti raskaan muodon pyörittäminen syö monesti varsinaiseen tuottavaan työhön tarvittavaa aikaa.

Kevyemmästä muodosta voi siirtyä ajan mittaan vaativampaan. Päinvastainen tapa on työläämpi ja esimerkiksi yhtiön purkamisesta aiheutuu vaivaa.

Mieti myös tätä nyrkkisääntöä: ellet ymmärrä jokseenkin täydellisesti, mihin miettimäsi toimintamuodon idea perustuu, mitä sen pyörittäminen vaatii ja mitkä ovat sen riskit, unohda se!

Tietoa eri vaihtoehdoista löytyy tämän oppaan lisäksi muista opaskirjoista ja yrittäjä- sekä elinkeinoneuvontaa antavista uusyrityskeskuksista, joihin saa yhteyden mm. monien kaupunkien ja kuntien kautta.

5.1. Yrittäjä vai työsuhteinen?

Työsuhteessa tekijä sitoutuu tekemään työtä työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena Työnantaja voi siten määrätä, missä ja milloin työ tehdään sekä valvoa niin työn tekemistä kuin lopputulostakin. Johdon ja valvonnan ei tarvitse olla konkreettista, valvottua voi olla koti- tai etätyökin, jos oikeudesta johtaa ja valvoa on sovittu.

Työsuhteessa työnantaja maksaa työntekijälle palkan, suorittaa siitä verojen ennakonpidätyksen ja sosiaaliturvamaksun sekä hoitaa muut työsuhteeseen liittyvät sosiaalivakuutusmaksut. Tekijänoikeus- eli käyttökorvauksiin ei kuitenkaan liity sosiaalivakuutusmaksuja, mutta ennakonpidätys niistäkin toimitetaan verokortin kertomalla tasolla.

Työsuhteessa toimitaan tavallisesti yhden, joskus useamman työnantajan palveluksessa kerrallaan. Työsuhteeseen liittyy tavallisesti työsopimus, joskus useampiakin, työntekijän ja työnantajan välillä. Työsopimus voi olla myös määräaikainen tai muuten epätyyppinen (esimerkiksi tarvittaessa töihin tulevat eli ttt).

Työsuhde tarkoittaa usein myös toisen tiloissa ja välineillä toimimista. Palkkauskin on yleensä säännöllistä tai sillä on säännöllinen toistuva peruste. Työsuhteessa monien työajat ja –vuorot ovat samanlaisina toistuvia. Myös epäsäännöllisen työajan työ voi olla työsuhteista, jos edellytykset muutoin täyttyvät. Työsuhteen vähimmäisehdot määräytyvät työehtosopimuksesta ja/tai työlainsäädännöstä.

Toimitus- ja ohjelma-alallakin työehtosopimuksen mukaisen palkan maksuperuste on yleensä aika. Sen sijaan yrittäjäfreelle maksetaan suoritukseen perustuvaa tekijänoikeus-, käyttö- tai vastaavaa korvausta.

Jos työskentelet määräaikaisissa tai muissa työsuhteissa, sinun ei tarvitse miettiä toimintamuotoja sen enempää, koska kyse ei ole yrittäjätoiminnasta. Lue silti freeverokorttia koskeva osuus seuraavan alaotsikon jälkeen.

Sen sijaan jos alaasi kuuluu pätkätyösuhteiden ohella myös sivutoimista yrittäjätoiminnaksi tulkittavaa työtä, tarkista onko siltä osin esimerkiksi YEL-eläkevakuutus (ks. luku 6) tarpeellinen. Sivutoimisessa yrittämisessä toimintamuodolla on freelle yleensä vielä vähemmän merkitystä kuin päätoimisessa.

5.2. Freelance-verokortti

Verokortin käyttäminen on monille yksinkertaisin tapa hoitaa toimintamuotoon liittyvät pulmat. Se turvaa verojen maksun silloinkin, jos toiminnasta ei jää muuten mitään käteen. Se sopii useimmille aloittelijoille, myös ei-yrittäjänä eli työsuhdefreenä toimiville sekä lähes kaikille sellaisille yrittäjäfreelancereille, joiden toiminta ja kulurakenne ovat yksinkertaisia ja laskutuskin pienehköä.

Viime mainittua ryhmää voisi edustaa säännöllisesti lehtitaloille juttuja kirjoittava ja niiden tekijänoikeuskorvauksista ansionsa saava, kotonaan työskentelevä YEL-vakuutettu free, joka vaihtaa tietokonetta 3-4 vuoden välein ja jolla ei muuten ole kovin huomattavia ammattikuluja. Hänhän ei myöskään ole arvonlisäverovelvollinen.

Freeverokortti poikkeaa palkansaajan kortista sikäli, että siinä on vain yksi ennakonpidätysprosentti, jonka mukaan tulovero pidätetään kaikista ansiotuloista. Pidätysprosentti määräytyy verotettavan tulon perusteella. Korttia hakeva free arvioi etukäteen freetoimintansa bruttotulot sekä myös vähennyskelpoiset kustannukset, joita ovat esimerkiksi eläkemaksut, toiminnan kiinteät kulut kuten vuokrat sekä mm. asunto- ja opintolainojensa korot.

Usein verotoimisto on laskenut nämä muuttujat edellisen verotuksen perusteella suoraan uuteen korttiin. Mikäli käytetyt perusteet eivät enää vastaa todellisuutta, muutos järjestyy ottamalla yhteyttä (operaatio onnistuu puhelimitsekin) verotoimistoon ja pyytämällä muutosverokorttia. Muutoksen voi tehdä keskellä vuottakin. Se kannattaa hoitaa heti kun tulot ja/tai kulut näyttävät poikkeavan tuntuvasti siitä mitä olet ennakoinut. Muutosta varten verotoimisto tarvitsee tiedot samana vuonna aiemmin maksetuista palkkioista, palkoista ja niiden ennakonpidätyksistä.

Freen on esitettävä verokortti toimeksiantajilleen. Ilman sitä maksaja on velvollinen tekemään 60 prosentin ennakonpidätyksen. Freelancerin verokorttia voi käyttää silloinkin kun YEL-tulojen lisäksi osa ansioista kertyy TEL- tai TaEL-työsuhteista.

Noin 55-60 prosenttia Journalistiliittoon kuuluvista freelancereista toimii pelkällä verokortilla eli joko freeverokorttia tai tavallista sivutulojen korttia käyttäen.

5.3. Ennakkoperintärekisteri

Ennakkoperintärekisteriin merkitään se, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa tai muuta tulonhankkimistoimintaa ansiotarkoituksessa. Toiminnan ei kuitenkaan tarvitse välttämättä olla jatkuvaa.

Ensimmäinen käytännön ero verokorttiin verrattuna on se, että rekisteriin kuuluva suorittaa itse veronsa ennakkoina suoraan verottajalle. Muista kuitenkin, että varsinaisesta työsuhteessa maksetusta palkasta on työnantajan aina suoritettava ennakonpidätys, mahdollisesta rekisterimerkinnästä huolimatta.

Ilmoittautuminen rekisteriin tapahtuu Patentti- ja rekisterihallituksen sekä verohallituksen Yritys- ja yhteystietojärjestelmän (YTJ) lomakkeella. Yksityinen elinkeinonharjoittaja tai luonnollinen henkilö käyttää perustamislomaketta Y3. Ilmoituksen voi jättää verohallinnon toimipisteisiin, kaupparekisteriin, TE-keskuksiin ja maistraatteihin.

Rekisteriin merkitylle on aiemmin annettu ennakkoperintärekisteriote, mutta se poistuu käytöstä maaliskuussa 2003. Tästä lähtien työn teettäjä voi tarkistaa nämä tiedot viranomaisten sähköisestä rekisteristä. Työstä sovittaessa ja siitä laskutettaessa tällaisen freen kannattaa kuitenkin mainita itsekin rekisteriin kuulumisestaan.

Ennakoiden maksamistahti riippuu maksettavien ennakoiden määrästä. Vähemmän tilittävät voivat suorittaa niitä 2-3 kertaa vuodessa, eniten maksavat jopa kuukausittain.

Freelancerille ennakkoperintärekisteriin kuulumisesta seuraa heti tärkeä vastuunäkökohta – ennakot on tilitettävä määräaikoina ja yhteistyön viranomaisten kanssa on sujuttava muutenkin moitteetta. Ja tässäkin mallissa ennakoiden perusteena olevat tulot ja kulut on osattava arvioida etukäteen mahdollisimman oikein.

Verottaja seuraa aktiivisesti rekisterissä olevia. Siitä voidaan poistaa erilaisten laiminlyöntien kuten maksamattomien verojen, hoitamattoman kirjanpidon ja väärinä annettujen tietojen takia.

Toimeksiantajien ja asiakkaiden kannalta kysymys on ennen kaikkea helpommasta tavasta hoitaa palkkioiden ja korvausten maksaminen rekisteriin merkitylle, koska tällöin ei tarvitse suorittaa ennakonpidätystä. Joiltakin toimeksiantajilta laskujen maksaminenkin rekisterissä oleville sujuu nopeammin kuin pelkän verokortin käyttäjille, koska nämä suoritukset eivät ennakonpidätysvelvollisuuden puuttumisen takia ole sidottu maksajan yleisiin palkanmaksupäiviin.

Jos freelancer ryhtyy itsenäiseksi liikkeen- tai ammatinharjoittajaksi, hänen on ilmoittauduttava ennakkoperintärekisteriin ennen kuin toiminnan voi tällaisessa muodossa aloittaa.

Kyseinen muoto eli itsenäisenä elinkeinonharjoittajana toimiminen on muutenkin yrittämisen tapana verokorttia pitemmälle menevä askel.

5.4. Yksityinen elinkeinonharjoittaja – toiminimellä tai ilman

Elinkeinonharjoittajat jaetaan liikkeenharjoittajiin ja ammatinharjoittajiin. Itsenäisesti ja omaan lukuun toimiminen on molemmille luonteenomaista. Ammatinharjoittaja työskentelee yleensä yksin ilman varsinaista liiketoimipaikkaa ja apulaisia. Liikkeenharjoittajalla toimintaan sijoitettava riskinalainen pääoma ja vieraan työvoiman määrä ovat yleensä suurempia kuin ammatinharjoittajalla.

Yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiminen soveltuu hyvin käyttöön silloin kun toiminta perustuu yrittäjän oman ammattitaidon ja työn myymiseen. Se voi tulla kyseeseen silloinkin kun puolisot työskentelevät yhdessä toisen puolison yrityksessä eikä toiminnassa tarvita suuria pääomia. Yritysmuotoa tarvitsevat freet valitsevat usein ammatinharjoittajana toimimisen, koska työn tulokset muodostuvat enimmäkseen vain heidän henkilökohtaisesta osaamisestaan ja tekemästään työstä.

Yritystoiminnan aloitus yksityisenä elinkeinonharjoittajana on yksinkertaista ja nopeaa. Sen jälkeen kun perustamisilmoitus verotoimistolle on tehty, voi toiminnan aloittaa yleensä heti. Yrityksen
toiminnasta yksityinen elinkeinonharjoittaja päättää ja vastaa aivan yksin.

Mikäli elinkeinonharjoittaja haluaa suojata käyttämänsä toiminimen tai hän ottaa palvelukseensa perheen ulkopuolisia työntekijöitä tai toimintaa harjoitetaan kodin ulkopuolisesta toimipaikasta, perustamisilmoituksen tiedot merkitään myös kaupparekisterin alaisiin rekistereihin. Kaupparekisterimerkintä maksoi vuonna 2002 noin 60 euroa.

Voitonjako tässä yritysmuodossa tapahtuu siten, että yrityksen kulujen ja verojen maksamisen jälkeen jäävä rahamäärä on ns. yksityisottoina elinkeinonharjoittajan käytettävissä. Hän ei voi maksaa palkkaa itselleen, ei puolisolleen eikä alle 14-vuotiaalle lapselleen. Elinkeinotoiminnan tulos eli voitto verotetaan osittain pääomatulona ja osittain ansiotulona. Verotoimisto arvioi elinkeinonharjoittajan tulevan voiton suuruuden ja siitä menevän veron määrän sekä määrää vuosittain tälle maksettavaksi ns. ennakkoverot.

Ammatinharjoittajan on pidettävä vähintään yksinkertaista kirjanpitoa, johon merkitään liiketapahtumina maksetut menot, korot ja verot sekä saadut tulot samoin kuin tavaroiden ja palvelusten oma käyttö. Moni freelancer pystyy hoitamaan ja oppimaan tällaisen kirjanpidon itsekin, mutta tässä tapauksessa sen teettäminen ostopalvelunakaan ei tule vielä kalliiksi. Veroilmoitus yksinkertaisen kirjanpidon perusteella annetaan lomaketta 5 käyttäen. Lisäksi erillisillä liitelomakkeilla annetaan tuloslaskelma- ja tasetiedot sekä erittely varauksista ja kuluvan käyttöomaisuuden poistoista.

Liikkeenharjoittajalta vaaditaan jo kahdenkertaista kirjanpitoa ja suoriteperusteista tilinpäätöstä, jonka perusteella mm. verotus toimitetaan. Veroilmoituslomake on nimeltään 5A, liitteet samat.

Kaikkien elinkeinonharjoittajien on säilytettävä kirjanpitonsa tositteineen kuuden vuoden ajan.

5.5. Avoin- ja kommandiittiyhtiö

Näitä yhtiöitä kutsutaan yleiskielessä myös henkilöyhtiöiksi.

Avoin yhtiö (ay) on vähintään kahden yhtiömiehen (luonnollisia tai juridisia henkilöitä) muodostama yhtiö. Sen perustamisessa tehtävä kirjallinen yhtiösopimus vaaditaan liitteeksi kaupparekisteriin tehtävään perustamisilmoitukseen. Sopimuksessa mainittavista seikoista saa lisätietoa mm. erilaisista yritysoppaista.

Avoimessa yhtiössä yhtiömiehet ovat täysin tasavertaisia. Jokainen vastaa koko omaisuudellaan toiminnan mukanaan tuomista riskeistä eli myös sitoumuksista sekä omasta että myös muiden yhtiömiesten puolesta. Asiantuntijat korostavatkin, että avoin yhtiö edellyttää yhtiömiesten täydellistä luottamusta toisiinsa. Niinpä oikean yhtiökumppanin valinta on todella tärkeää.

Kommandiittiyhtiössä (ky) on oltava sekä vastuunalainen että äänetön yhtiömies. Molempia voi olla yksi tai useampia. Äänettömät yhtiömiehet vastaavat yhtiön sitoumuksista vain yhtiöön sijoittamansa pääoman määrällä, mutta vastuunalaiset yhtiömiehet vastaavat firman veloista henkilökohtaisesti samojen periaatteiden mukaisesti kuin avoimen yhtiön yhtiömiehet.

Kommandiittiyhtiön yhtiösopimuksessa sovitaan äänettömien yhtiömiesten panosten suuruus ja se miten heidän voitto-osuutensa lasketaan. Muilta osin sopimus on samantapainen kuin ay-muodossakin. Myös kommandiittiyhtiö on ilmoitettava kaupparekisteriin.

5.6. Tulos ja verotus ay:ssä ja ky:ssä

Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö voivat palkata ulkopuolisia työntekijöitä ja maksaa heille sekä yhtiömiehilleen palkkaa. Yhtiömiehet voivat myös nostaa yhtiöstä varoja omaan käyttöönsä ns. yksityisottoina. Niistä ei tarvitse suorittaa ennakonpidätystä, koska kyse ei ole palkanmaksusta.

Molemmissa yhtiömuodoissa on pidettävä kahdenkertaista kirjanpitoa ja laadittava suoriteperusteinen tilinpäätös.

Verotuksessa sekä ay että ky luetaan ns. elinkeinoyhtymiin. Niille lasketaan erikseen elinkeinotoiminnan tulos ja nettovarallisuus, joka jaetaan yhtiömiehille verotettavaksi näiden tulona. Jako osakkaille tapahtuu niiden osuuksien mukaan, jotka heillä ovat yhtiön tuloon. Voitonjakoperusteethan on yleensä mainittu yhtiösopimuksessa.

Yhtiön tulos lasketaan sen kirjanpidosta ja siksi yhtiön on tehtävä tuloistaan oma veroilmoituksensa. Osuus yhtiön tulosta lisätään yhtiömiesten muihin tuloihin ja yhtiömiehiä verotetaan sitten yhtiöstä koituneen tulo-osuuden sekä muiden heidän saamiensa tulojen yhteismäärästä.

Yhtiömiehen osuus henkilöyhtiöissä elinkeinotoiminnan jaettavasta tulosta katsotaan pääomatuloksi (veroprosentti 29) siihen määrään asti, joka vastaa hänen osuudelleen yhtiön elinkeinotoimintaan kuuluneesta nettovarallisuudesta laskettua vuotuista tuottoa. Loppuosa tulosta on ansiotuloa, josta vero on progressiivinen.

Koska yhtiön tulos jaetaan verotettavaksi yhtiömiesten ansio- ja pääomatulona, ennakkoverot määrätään yhtiön sijasta suoraan yhtiömiehille. Yhtiömiesten kuuluukin seurata henkilöyhtiön tuloksen kehittymistä ja tehdä sen mukaiset ennakkoveroja koskevat muutostoimet verovuoden aikana.

5.7. Osakeyhtiö

Osakeyhtiön voi perustaa yksi tai useampi henkilö tai yhteisö. Nämä yhtiöt jaetaan lain mukaan yksityisiin ja julkisiin osakeyhtiöihin. Kun julkisen osakeyhtiön (oyj) osakepääoman on oltava vähintään 80 000 euroa ja yksityisen vähintään 8 000 euroa, ei freelancereilla noita ensin mainittuja ole.

Osakepääoman on oltava yhtiön käytettävissä, kun se ilmoitetaan rekisteröitäväksi kaupparekisteriin (tältä rekisteriviranomaiselta saa muuten perustamistoimiin tarvittavia asiakirjapohjia), mutta koko osakepääomaa ei kuitenkaan tarvitse maksaa rahana. Yhtiöön voidaan osakkeiden merkitsemiseksi luovuttaa myös omaisuutta, jolla on yhtiölle taloudellista arvoa siten että se voidaan määrittää taseeseen (ns. apporttiomaisuus). Perustamisen yhteydessä tarvitaan riippumattoman hyväksytyn tilintarkastajan lausunto tällaisesta menettelystä.

Osakeyhtiö on itsenäinen verovelvollinen, joka maksaa tuloveroa 29 prosenttia. Toiminnan tuottama tulo luetaan yhtiön tuloksi, joka ei sellaisenaan vaikuta osakkaan verotukseen. Osakeyhtiöissä voidaan lykätä tulon verottamista osakkailta haluttuun ajankohtaan, kun muissa yritysmuodoissa verotus yrityksen tuloksesta tapahtuu omistajayrittäjiltä joka vuosi, olivatpa he nostaneet yrityksestä voittoa tai eivät.

Osakeyhtiöstä ei voi tehdä verottomia yksityisottoja kuten toiminimessä ja henkilöyhtiöissä voi. Sen sijaan osakkaat voivat nostaa siitä varoja palkkana, lainana ja osinkona.

Palkka verotetaan osakkaan ansiotulona. Palkasta firma suorittaa myös työnantajavelvoitteet sekä oma-aloitteiset verot ja maksut. Lainaa nostettaessa siitä on annettava yhtiölle vakuus ja lainalla tulee myös olla todellinen takaisinmaksun tarkoitus. Laina ei saa ylittää yhtiön taseen osoittamaa vapaata pääomaa. Osinkona yhtiö voi jakaa osakkailleen korkeintaan tuoreimman vahvistetun taseen osoittaman vapaan oman pääoman määrän. Osinkojen verotuksessa sovelletaan yhtiöveron hyvitysjärjestelmää – tällöin kohtuullisesta osingosta osakkaat eivät maksa lainkaan veroa.

Osakeyhtiössä osakkaan riski rajoittuu hänen sijoittamaansa pääomaan. Toisaalta pääomapanos on jo alkuun suurempi kuin kevyemmissä muodoissa ja osakeyhtiön pyörittämisessä tarvitaan oma byrokratiansa.

Tällä alalla oy-muotoa voi suositella lähinnä niille, joilla pääoman tarve on iso, toiminta sangen laajaa, kassavirta huomattava ja asema markkinoilla mielellään jo vakiintunut. Avainseikkoja on yrittäjän kyky tarkastella yhtiön tarpeita muista kuin omista lyhytnäköisistä intresseistään. Toisin sanoen yhtiöön pitäisi myös pystyä jättämään jotakin sen tuloksesta. Pikkunäppärät suunnitelmat pumpata ”ylimääräisiä” verohyötyjä osakeyhtiöstä eivät maksa edes kokeilemisen vaivaa.

Osakeyhtiötä perustavan on muistettava merkitä yhtiöjärjestykseen kaikki suunniteltuun toimintaan liittyvät toimialat. Jo toimivassa yhtiössä niitä voi sinne lisätäkin, jos tarvetta ilmenee.

5.7. Osuuskunta

Osuuskunta on jäsentensä omistama yhteisyritys. Tarkoituksena on enemmänkin jäsenten talouden tukeminen eikä niinkään yrityksen voitto. Jäsenet saavat taloudellisen tuloksen osallistumalla osuuskunnan toimintaan.

Osuuskunnan voi perustaa kolme henkilöä tai yhteisöä. Jos jäseniä on vähintään seitsemän eli kunkin omistusosuus on alle 15 prosenttia, he ovat palkansaajan asemassa ja oikeutettuja palkansaajan työttömyysturvaankin sikäli kun kyseisen turvan muut edellytykset täyttyvät. Tällainen osuuskunnan jäsen ei siten ole YEL-velvollinen, mutta heti jos osuuskunnan jäsenmäärä putoaa alle seitsemän, tilanne muuttuu.

Osuuskuntaa pidetään sikäli joustavana yritysmuotona, että sen osuuspääomaa ja jäsenmäärää ei ole pakko määrätä etukäteen. Osuuskunta voi ottaa uusia jäseniä ja siitä eroaminen on yksinkertaista.

Myös ammatinharjoittaja voi kuulua osuuskuntaan ammatinharjoittajana. Perustaminen on sinänsä edullista, mutta yleensä toimintaan tarvitaan kuitenkin alkupääomaa.

Liikeyrityksenä osuuskuntakin on kirjanpitovelvollinen. Elinkeinoverotulon verotuksessa osuuskunta on aika samassa asemassa kuin esimerkiksi osakeyhtiö.

Jäsen voi saada osuuskunnasta taloudellista hyötyä kolmella tavalla eli palkkana, tavaroiden ja palvelujen korvauksena tai osuuspääoman korkona. Korko on yleensä pääomatuloa ja sitä verotetaan sen mukaan (29 %).

Jäsenet eivät ole henkilökohtaisessa vastuussa osuuskunnan velvoitteista, ellei säännöissä ole toisin sovittu. Osuuskunnan nettovarallisuus ja ylijäämä kuuluvat osuuskunnalle. Päätöksenteon periaate on jäsen ja ääni. Osuuskunnan hallinto vaatii kaikilta osallisilta oman panoksensa ja näihin vaatimuksiin kannattaa ehdottomasti tutustua ennen kuin perustaminen laitetaan vireille.

Osuuskunnan perustajat ja niiden vastuulliset vetäjät tarvitsevat runsaasti tietoa ja taitoa. Yhtä lailla kyse on asenteesta. Esimerkiksi työosuuskunnassa, jollainen freelancereillekin sopisi, yhteisten pelisääntöjen rakentaminen on erittäin tärkeää. Parempi onkin, jos perustajat ja myöhemmin kaikki osuuskunnan jäsenet tuntevat toisensa hyvin.

Osuuskunta on sekä liikeyritys että jäsentensä muodostama yhteisö. Se pystyy menestymään parhaiten silloin kun jäsenet aidosti sitoutuvat yhteisen yrityksensä päämääriin ja ovat aktiivisia toimijoita siinä. Jäseniltä edellytetään yrittäjähenkisyyttä ja hyvää ammattitaitoa.

Parhaimmillaan osuuskunta tarjoaa jäsenilleen hyvää verkottumisen ideaa toteuttavan markkinointi- ja työllistymiskanavan. Osuuskunnassa voi myös jakaa työstä ja toiminnasta aiheutuvia kuluja paremmin kuin jos jokainen hoitaisi ne erikseen sekä suorittaa hankintoja järkevällä tavalla.

Lisätietoja saa mm. Pellervo-Seurasta, internet-osoite www.pellervo.fi sekä kyseisen seuran julkaisemasta OT-nimisestä ammattilehdestä. Seura on myös julkaissut perusteellisen Osuuskunnan perustajan oppaan.

6. ELINTÄRKEÄT ELÄKEASIAT

Oma eläketurva on tärkeimpiä perusasioita, joista freelancerin tulee olla selvillä. Hyvin usein tällöin edellytetään myös omatoimisuutta. Ota nämä asiat vakavasti, vaikka olisit vielä nuori ja vaikka eläkevuodet tuntuisivat olevan kaukana tulevaisuudessa.

Eläkkeelle voi joutua monestakin syystä ja paljon aikaisemmin kuin vasta varsinaisen työeläkeiän koittaessa. Välinpitämättömyydellä tai lyhytnäköisellä maksuista säästämisellä voi olla katkeria seurauksia esimerkiksi työkyvyn katketessa tai viimeistään silloin kun ikääntyneenä alat nauttia eläkettä. Hyvä on miettiä sitäkin, millaista turvaa omaisilleen on maksamassa.

Etenkin YEL- eli yrittäjäeläkevakuutuksen ottava free vaikuttaa päätöksillään ratkaisevasti omaan eläketurvaansa. Tähän vakuutukseen kuuluva työtulon mitoittaminen myös heijastuu yhä enemmän sosiaaliturvan puolella etuisuuksien ja maksujen tasoon.

Pakollisten eläkejärjestelyjen laiminlyönnistä on määrätty omat seuraamuksensa ja kontrolli on nykyään tehokasta.

6.1. Perustana työeläketurva

Eläketurvan perusta on työeläkejärjestelmä, johon toimitusalalla kuulutaan joko TEL-, TaEL- tai YEL-eläkelakien kautta. Tämä järjestelmän uudistaminen oli tätä kirjoitettaessa (syksy 2002) käynnissä, mutta freelancerin eläketurvan perusjärjestelyihin muutoksia ei ollut näköpiirissä. Joka tapauksessa freen tulee aina olla selvillä kulloisistakin pelisäännöistä.

Koko työeläkejärjestelmä on monella tapaa arvokas. Sen turva ei rajoitu pelkästään normaalin työuran päättymistä seuraavaan vanhuuseläkkeeseen. Toisin kuin esimerkiksi vapaaehtoiset eläkevakuutukset, työeläkejärjestelmä antaa vakuutetulle toimeentulon myös työkyvyttömyyden yllättäessä. Ja jos asianomainen kuolee, maksetaan perhe-eläkettä hänen alaikäisille lapsilleen sekä leskeksi jäävälle aviopuolisolle. Avopuoliso ei kuitenkaan voi saada kumppaninsa kuoltua tästä perhe-eläkettä. Työeläkejärjestelmä mahdollistaa tietyin edellytyksin myös osa-aika- ja varhaiseläkkeet.

6.2. Entä jos et olekaan yrittäjä?

Työeläkejärjestelmässä yrittäjiä ovat sellaiset freet, jotka eivät ole työsuhteessa. Yrittäjän ja työsuhteisen rajaa on vedetty mm. työsopimuslaissa. Freelancer on yrittäjä, jos hän tekee sopimuksia toisen osapuolen kanssa aidosti itsenäisenä toimijana sekä myös päättää itse siitä, kenelle, missä ja milloin hän työnsä tekee. Hänellä on vapaus tarjota palveluksiaan rajoituksitta eri toimeksiantajille. Hänellä on valta päättää työ- sekä vapaa-ajoistaan eikä hän myöskään työskentele suoraan työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.

Näillä ehdoilla freen toiminta yleensä luetaan YEL-yrittäjäeläkelain alaiseksi ja silloin asianomainen maksaa työeläketurvansa itse pakollisen YEL-vakuutuksen muodossa.

Mutta jos kysymys on työsuhteesta, työnantaja joutuu ottamaan työntekijälleen TEL- tai TaEL- työeläkevakuutuksen. Työsuhteen tunnusmerkkejä voivat ovat esimerkiksi työskentely toimeksiantajan tiloissa, tämän välineillä, suoran työjohto-oikeuden alaisena, työstä maksettava kiinteä korvaus tai palkka, säännölliset työvuorot jne. Nämä edellytykset täyttyvät lähes poikkeuksetta myös lyhyissä ja tarvittaessa töihin tulevien työsuhteissa. Puheena olevista kahdesta muodosta TaEL tulee kyseeseen alle kuukauden työsuhteissa sekä sellaisissa yli 30 päivän työsuhteissa, joissa ensimmäisen 30 päivän ansiot ovat alle 219 euroa (raja vuonna 2002).

Mikäli yhtään epäilet, että Sinun ja toimeksiantajan välillä vallitseekin työsuhde, älä suin päin ryhdy maksamaan eläketurvaasi itse – sellaistakin näissä tilanteissa freelancereille joskus ehdotetaan. SJL:n jäsen voi kysyä neuvoa omasta liitostaan. Tietoa saa helposti Eläketurvakeskuksestakin (ETK), joka myös lopulta ratkaisee minkä työeläkelain piiriin työnteko kuuluu. TEL- ja TaEL-ratkaisuja voi muuten hakea takautuvasti työsuhteen päätyttyäkin.

Jos esimerkiksi teet pätkätöitä Yleisradioon tai jos toimitat toimeksiantajalle julkaisua tämän tiloissa ja välineillä säännöllistä korvausta vastaan, pitäisi työeläketurvasi järjestääkin TEL- tai TaEL-eläkkeen muodossa siltä ajalta kun työsuhde on voimassa.

Silloin osuutesi TaEL- tai TEL-työeläkemaksuista peritään palkanmaksun yhteydessä samalla tavalla kuin työsuhteissa yleensäkin. Nämä järjestelyt tulevat työntekijälle paljon halvemmiksi siihen verrattuna, että hän maksaisi yrittäjän työtuloista itse YELiä. Vuonna 2002 työntekijän osuus TaEL-maksusta on 4,4 prosenttia palkasta, mutta YEL-maksu ilman aloittavan yrittäjän alennuksia peräti 21,1 prosenttia työtulosta.

6.3. Milloin YEL-vakuutus on otettava?

Freelancerin velvollisuus maksaa YEL-eläketurvaansa ei yleensä riipu yritystoiminnan muodosta. Yrittäjäeläkevakuutuksen ottaminen on yhtä hyvin verokorttilaisen, rekisteröityneen ammatin- ja liikkeenharjoittajan, henkilöyhtiön yhtiömiehen kuin osakeyhtiön omistajayrittäjänkin velvollisuus.

Toimintamuodon perusteella ainoa selvä poikkeus on vähintään 7 hengen osuuskuntaan jäsenenä kuuluva ja siten siinä alle 15 prosentin omistusoikeudella mukana oleva. Hänen työeläketurvansa hoidetaan samanlaisella järjestelyllä kuin tavallisen työsuhteisenkin. Osuuskuntamuodon valintaa ei kuitenkaan pitäisi tehdä pelkästään halvempien eläkejärjestelyjen toivossa. Järkevä free tarvitsee aina tällaisten valintojen perusteeksi paljon muutakin faktaa.

YEL-vakuutuksen piiriin kuuluvat Suomessa asuvat 18-64 –vuotiaat yrittäjät eli myös muun kansalaisuuden omaavat, jos ehdot muuten täyttyvät. Vakuutus on otettava kun päätoiminen toiminta ei-työsuhteisena yrittäjänä on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Järjestelyaikaa vakuutuksen hankkimiseen ilman seuraamuksia on kuitenkin kuusi kuukautta tämän rajan täyttymisestä.

Yrittäjän YEL-vakuutuksen perustana olevalle työtulolle, joka ei tarkoita samaa kuin freelancerin koko laskutus (työtulon määrittelystä enemmän seuraavan väliotsikon jälkeen), on myös säädetty vähimmäisraja. Vuonna 2003 se on 5382 euroa vuodessa eli 449 euroa kuukaudessa. Jos työtulo jää vähimmäisrajan alle, toiminta ei kuulu pakollisen YEL:n piiriin.

Jos olet vakuuttamassa itseäsi ensimmäistä kertaa tai jos epäilet nykyistä eläketurvaasi riittämättömäksi, hanki valitsemastasi eläkevakuutusyhtiöstä työeläkeote. Otteeseen on merkitty kaikki aiemmat työeläketurvaa kartuttaneet työjaksot sekä laskelma tulevasta työeläkkeestä. Nämä tiedot auttavat YEL-työtulon oikeassa mitoittamisessa sekä ratkaisujen teossa silloin kun pohdit eläketurvasi täydentämistä.

Mikäli olet ryhtymässä freelanceriksi ansiosidonnaisen tai muun työttömyyskorvauksen piiristä, selvitä työttömyyskassasta tähän tilanteeseen liittyvät erityisehdot ennen YEL-vakuutuksen ottamista. Tämä on tärkeää sen vuoksi, että työttömyysturvasi olisi voimassa täysimääräisenä niin kauan kuin mahdollista.

6.4. YEL-työtulon mitoitus ja sen vaikutus maksuihin sekä turvaan

Tässä tarkoitettu työtulo on yrittäjän eläkkeen perusta. YEL-työtulo ilmoitetaan vakuutusta otettaessa vakuutusyhtiölle, joka vahvistaa sen. Sen pitää vastata vähintään sitä palkkaa, mikä yrittäjän työtä tekemään palkatulle ulkopuoliselle maksettaisiin. Jokainen YEL-vakuutuksen ottaja voi arvioida oikeaa työtulotasoa vakuutusyhtiön edustajan kanssa.

Kun yrittäjän työpanos muuttuu merkittävästi, pitää YEL-vakuutuksenkin työtuloa muuttaa. Muutoksen voi tehdä milloin tahansa, mutta sen vaikutus alkaa vasta ilmoitushetkestä. Työeläkejärjestelmä eli käytännössä eläkevakuutusyhtiö tekee yrittäjän YEL-työtulon indeksitarkistuksen automaattisesti kunkin vuoden alussa yleisen työeläkeindeksin muutosta vastaavasti. Joka vuosi erikseen vahvistetaan myös YEL-maksuprosentti työtulosta. Se kuten muutkin YEL-vakuutusehdot ovat kaikilla yhtiöillä samat. Vuonna 2003 prosentti on 21,4.

Journalistien ja muidenkin alojen YEL-velvollisten suurin ongelma on liian pieneksi mitoitettu työtulo. Kun maksut tuntuvat etenkin vähemmän ansaitsevien ja aloittavien yrittäjien pussissa suurilta, on myös kiusaus mitoittaa työtulo alakanttiin maksukuorman keventämiseksi suuri.

Usein yrittäjät havahtuvat nostamaan YEL-työtuloaan vasta iän karttuessa. Sellaisen ajattelun riski on melkoinen ja myöhäisten toimien vaikutus vähäisempi, koska yrittäjän työeläke ei suinkaan määräydy vain uran loppuvuosien ansioiden perusteella. Tasoon vaikuttavat kaikki vahvistetut työtulot niiden voimassaoloaikaa vastaavasti.

…………………….

ESIMERKKI:

Vertaamme 32 000 euron ja 16 000 euron YEL-työtulojen vaikutusta vakuutusmaksuihin ja aikanaan maksettavaan eläkkeeseen.

Yrittäjän normaali vakuutusmaksu isommalla tulolla on noin 6752 euroa vuodessa eli 562 euroa kuussa brutto. Pienemmällä työtulolla vastaavat bruttomaksut ovat 3376 euroa vuodessa ja 281 euroa kuussa. Nämä eivät ole kuitenkaan todellisia kuluja, sillä verovähennyshyödyn ansiosta nettomaksu putoaakin em. suuremmasta työtulosta 3776 euroon vuodessa eli 314 euroon kuussa. Puolta pienemmällä eli 16 000 euron vuotuisella työtulolla vastaavat nettomaksut ovat 2195 euroa vuodessa eli 183 euroa kuussa.

Tässä tapauksessa yrittäjä maksaa eläkettään tasaisesti samasta työtulosta täydet 40 vuotta ja siirtyy vanhuuseläkkeelle työuransa päätteeksi. Miten käykään eläkkeen?

Jos hänen YEL-työtulonsa on määritelty 32 000 euroksi vuodessa, hänelle on tiedossa 1766 euron kuukausieläke. Mutta jos yrittäjä oli pihtaillut vakuutusmaksuissaan 132 euroa kuukaudessa (eli valinnut vain 16 000 euron vuotuisen työtulon), hänen vanhuuseläkkeensä kuukaudessa olisikin vain noin 920 euroa!

Jos toimeentuloa yhtään ajattelee, ero näiden vaihtoehtojen tuottamassa eläketurvassa on dramaattinen.

……………..

Mikäli toiminta yrittäjänä päättyy työkyvyttömyyden vuoksi, pienestä työtulosta johtuva pienen eläkkeen riski laukeaa heti. Samanlaisen kohtalon kokevat omaiset alemman perhe-eläkkeen muodossa, jos vakuutettu kuolee.

Vuodesta 2004 alkaen Kansaneläkelaitos käyttää yrittäjän sairausvakuutuksen päivärahojen perusteena tämän YEL-työtuloa eikä enää verotuksessa vahvistettua ansiotuloa. Työtulo on tämänkin vuoksi syytä laittaa heti ajan tasalle, sillä 2004 näiden korvausten perusteena on saman vuoden YEL-työtulo.

Lisäksi YEL-työtulo vaikuttaa osa-aikaeläkkeen saamiseen (vuonna 2003 yrittäjän osa-aikaeläke oli mahdollinen vain, jos YEL-työtulo on riittävän pitkään ollut vähintään 10 763 euroa vuodessa) sekä jopa työttömyysturvan piiriin pääsemiseen.

Viidennes työtuloista YEL-kuluihin kuulostaa paljolta, mutta sen nettorasitus ei sentään ole tuota tasoa. YEL-maksut ovat verotuksessa kokonaan vähennyskelpoisia. Niiden alentavan vaikutuksen omaan ennakonpidätysprosenttiin saa heti voimaan hankkimalla verotoimistosta muutosverokortin verovuoden alussa tai myös sen kuluessa.

Yrityskin voi maksaa yrittäjän YEL-vakuutuksen. Silloin firma kirjaa maksut omiksi kuluikseen.

Aloittavan yrittäjän eläketurvan kustannuksia helpottaa 25 prosentin maksualennus. Nyt ensimmäistä kertaa YEL-vakuutuksen ottava saa tämän alennuksen peräti 48 ensimmäiseltä kuukaudelta ikään katsomatta.

YEL-työtulo määritellään aina kokonaiseksi vuodeksi, mutta maksun suorittamisessa on valinnan varaa: yksi, kaksi, kolme, neljä tai kuusi erää vuodessa tai näiden vaihtoehtona suoritus kuukausittain. Vähintään puolet eräkuukausista pitää kuitenkin olla ennen elokuuta.

YEL-vakuutuksia myöntäviä yhtiöitä on Suomessa useita. Ne kuten Eläketurvakeskuskin ovat tuottaneet aiheesta runsaasti yksityiskohtaista ja enimmäkseen selkokielistä informaatiota sekä verkkoon että painettujen esitteiden muodossa. Perustietoa YEL-asioista on myös SJL:n ja VTA:n tuottamassa Free-sopimuksen ABC -nimisessä julkaisussa.

6.5. Vapaaehtoinen eläkevakuutus?

Vapaaehtoiset eli yksilölliset eläkevakuutukset eivät ole Suomessa niin suosittuja kuin esimerkiksi muissa pohjoismaissa.

Kyseinen vakuutus on monella tavalla kaksiteräinen miekka. Se ei anna turvaa työkyvyttömyyden varalle eikä tuota perhe-eläkettä, kuten YEL ja muut työeläkevakuutukset tekevät. Niiden korvikkeeksi siitä ei siis suoraan ole.

Vapaaehtoisella eläkevakuutuksella saa ainoastaan vanhuuseläketurvaa. Käytännössä sillä voi nostaa vanhuuseläkkeensä tasoa haluamakseen ajaksi. Järjestelyn yksityiskohdista sovitaan jo vakuutusta otettaessa. Eläkkeen taso, sen kesto sekä aika jolloin eläkettä maksetaan sisään, vaikuttavat suoraan myös vakuutusmaksuihin. Miten kauemmin pottia kartuttaa, sitä pienempi on vakuutusmaksu kuukautta kohti.

Vapaaehtoisella eläkevakuutuksella voi myös aikaistaa vanhuuseläkkeelle siirtymistä. Jos vakuutettu haluaa saada vakuutusmaksuistaan verovähennykset, työstä voi lähteä aikaisintaan 60 vuoden iässä. Edelleen tällaiseen vakuutukseen voi yhdistää henkivakuutusturvan. Jollei henkivakuutusosa kuulu vakuutukseen automaattisesti, se kannattaa liittää siihen. Näin turvataan vakuutussäästöjen oikea osoite kuolemantapauksen sattuessa.

Moni freeyrittäjä on maksanut YEL-maksuja liian pieneksi määritellyn työtulon perusteella jopa vuosikymmeniä. Sikäli kun työvuosia on vielä kohtuullisesti jäljellä, ehdottomasti viisain keino on YEL-työtulon nostaminen äkkiä. Mutta jos ura on loppupäässä ja työeläketurva jäämässä huonoksi, voi vapaaehtoinen vakuutus olla freellekin äärimmäinen keino hankkia rahalla hieman parempaa vanhuuseläketurvaa.

Näissä vakuutusyhtiöiden tarjoamissa tuotteissa on eroja. Jos tällainen vakuutus on pakko ottaa, kannattaa vakuutuksia verrata ja samalla myös selvittää, minkä yhtiön eläkesijoittaminen on viime vuosina tuottanut asiakkaalle parhaat hyödyt. Myös vakuutusmaksun yhteydessä perittäviä kuluja kannattaa vertailla – ne saattavat olla aika suuria.

Näitä vakuutuksia markkinoidaan joskus myös sijoituskohteina. Sikäli määritelmä pitääkin paikkansa, että asiakas jakaa vakuutusmaksujensa sijoittamisen riskiä vakuutusyhtiön kanssa. Riskitasoon voi vaikuttaa jonkin verran itse. Suurin se on täysin sijoitussidonnaisissa vakuutuksissa, pienempi sellaisissa joissa luvataan alempaa eli takuutuottoa. Pelkkänä sijoitusmuotona vakuutus on aika arveluttava, sillä säästöt ovat irrotettavissa vain poikkeustapauksissa eli työttömyyden, työkyvyttömyyden ja avioeron kaltaisissa tilanteissa. Tällä vakuutussäästämisen muodolla ei myöskään ole valtion takausta.

Yksilöllisen eläkevakuutuksen säästöjen tuotto säästöaikana on verotonta ja maksuistakin voi vähentää verotuksessa 50 prosenttia (tilanne 2002). Varsinaisesta eläkkeestä maksetaan aikanaan ansiotulojen veroa. Vakuutusmaksujen verovapaudesta saa tietoa mm. veroilmoituksen täyttöoppaasta ja verohallinnon www.vero.fi -verkkosivuilta.


7. SAIRASTAMISEN TURVA JA TYÖTERVEYSHUOLTO

Freen sairastamisen turva ja mahdollisuudet työterveyshuollon palveluihin riippuvat siitä, missä suhteessa hän tekee työtään toimeksiantajiinsa. Jos kyse on TEL- tai TaEL-suhteesta, perusturva on laajempi. Jos taas toimit YEL-vakuutettuna yrittäjänä, yrittäjän riski näyttäytyy tässäkin yhteydessä. Samalla omatoimisuuden ja sen seurauksena tehtävien valintojen merkitys korostuvat.

7.1. Sairausajan perusturva kaikille

Julkinen terveydenhuolto antaa kansalaisille hoitoa ja tutkimuspalveluja terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Tämä palvelu on joko maksutonta tai ainakin edullista yksityisesti hankittaviin palveluihin verrattuna.

Yksityissektorin sairaanhoitopalveluista Kela maksaa sairausvakuutuslain mukaista korvausta sekä mm. sairaus- ja vanhempainpäivärahaa. Sairausvakuutuksen korvausten piiriin kuuluvat mm. osa lääkärinpalkkioista, tutkimus- ja hoitokustannuksista sekä vuoden 2003 alusta myös hammashoidon menoista.

Sairauspäivärahalla korvataan sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden aiheutuvaa ansiomenetystä. Sitä voi saada 16-64 –vuotias, joka on sairauden vuoksi kykenemätön tekemään työtään. Päivärahan määräytymisperusteisiin freelancerien kannattaa perehtyä tarkasti: toistaiseksi perusteena on ollut viimeksi toimitetussa verotuksessa todettu työtulo, mutta varsinkin YEL:n piirissä oleville on tärkeää tiedostaa vuodesta 2004 voimaan astuva muutos. Silloin sairauspäiväraha määräytyykin YEL-yrittäjätyötulon (katso 6. luku) mukaan. Vuonna 2003 yrittäjä voi jo omasta hakemuksestaan hankkiutua tämän järjestelyn piiriin.

Sairauspäivärahaa maksetaan enintään 300 arkipäivältä. Yrittäjillä ja ammatinharjoittajilla on tässä yhdeksän päivän omavastuuaika. Etuuden hakemiseen tarvitaan lääkärintodistus tai –lausunto.

TEL- tai TaEL-suhteisella työntekijällä on yleensä oikeus sairausajan palkkaan. Tällöin työnantaja hakee korvauksena Kelalta tästä palkasta sairauspäivärahan osuuden. Mikäli työnantajan maksama sairausajan palkka on pienempi kuin päiväraha, Kela maksaa erotuksen työntekijälle.

7.2. Työsuhteisen turva

Työsuhteissa työnantaja on velvollinen järjestämään työntekijöille työterveyshuoltolain mukaisen työterveyshuollon. Lisäksi se voi harkintansa mukaan järjestää heille sairaanhoito- ja muitakin terveydenhuoltopalveluja.

TaEL- ja TEL-suhteisten normaali sairausajan turva riippuu työsuhteen kestosta ja luonteesta. Esimerkiksi yli kolmen kuukauden määräaikaisella sopimuksella päätoimisesti Ylelle työskentelevät freet ovat saaneet vakinaisiin verrattavan turvan. Tehtäväkohtaisilla ohjelmatyösopimuksilla eli valtaosassa tapauksia sähköisille viestimille työskentelevät freet jäävät yhtiön työterveyshuollon ulkopuolelle. Kyseisen turvan laajentaminen näille freelancereille onkin ollut keskeisiä vaatimuksia heitä koskevissa tes-neuvotteluissa.

7.3. Sairaus freetyön riskinä

Sairaus tai tapaturma voi sekoittaa freelancerin ja hänen lähipiirinsä elämän perusteellisesti. Vaara on sitä suurempi, mitä kauemmin sairaus kestää, kulut juoksevat ja ansiot jäävät saamatta.

Oman elämäntilanteen ja taloudenpidon riskejä kannattaa ajatella myös sairastumisen ja työkyvyttömyyden varalta. YEL- ja muiden työeläkevakuutusten antamaa sekä yleisen sairausvakuutuksen takaamaa turvaa voi kukin varojensa ja tarpeidensa mukaan yrittää täydentää markkinoilla olevilla erillisvakuutuksilla. Sellaisia on kehitelty mm. yritystoiminnan keskeytymisen ja henkilön vakavan sairauden varalle.

Suomen Journalistiliiton jäsenetuihin kuuluu oma vakuutuspaketti, jossa on turvaa lähinnä hoitokulujen korvaamisen muodossa myös tapaturmien ja sairauden varalle sekä myös kuolemantapauksissa. Ne on esitelty toisaalla tässä teoksessa. Mieti, miten pitkälle ne riittävät itsellesi ja läheisillesi.

Todella tuntuviin vaikeuksiin sairastamisen takia joutuneet freet voivat myös hakea erillisellä lomakkeella Journalistiliitolta sen sosiaaliohjesäännön mukaista avustusta ”sellaisiin sairaudesta ja sen hoidosta aiheutuviin kuluihin, joita sairausvakuutus, muu vakuutus tai muu yhteiskunnan tukijärjestelmä ei korvaa.” Omavastuuosuus hyväksyttävistä kulueristä on tällöin 350 euroa. Se ylittävistä kuluista liitto voi korvata 75 prosenttia, kuitenkin erikseen päätettävän enimmäismäärän kalenterivuodessa.

7.4. Yrittäjän työterveyshuolto

YEL-vakuutuksen piirissä olevilla on oikeus yrittäjän työterveyshuoltoon. Kyse on tarkkaan rajatusta henkilökohtaisesta järjestelmästä, joka on vain kaukaista karvalakkimallista sukua sille mitä esimerkiksi yritysten henkilöstölleen järjestämällä työterveyshuollolla tarkoitetaan.

Tämä yrittäjän työterveyshuolto perustuu yrittäjän työn ja työolosuhteiden tuntemiseen sekä tietoihin yrittäjän terveydentilasta. Sitä aloitettaessa hankitaan työpaikasta yleistä toimialakohtaista tietoa, jota täydennetään työpaikkakohtaisella informaatiolla esim. käymällä paikan päällä sekä mm. perehtymällä yrittäjän työn fyysisiin ja psyykkisiin kuormitustekijöihin.

Työterveyshuolto seuraa yrittäjän työtä ja työolosuhteita ja niiden vaikutuksia terveyteen sejä työ- ja toimintakykyyn. Havaittujen epäkohtien, haittojen ja riskien perusteella tehdään parannusehdotuksia, seurataan niiden toteutusta ja arvioidaan tuloksia.

Terveydentilaa sekä työkykyä seurataan terveystarkistuksin. Niitä tehdään yleensä työterveyshuoltoa aloitettaessa tai työolosuhteiden muuttuessa sekä tarvittaessa määrävälein työuran eri vaiheissa. Tarkastusten sisältö määräytyy työn vaatimusten, työolosuhteiden ja yrittäjän omien terveydellisten ominaisuuksien mukaan. Ja kun aihetta on työterveyshuolto antaa tietoa, neuvontaa ja ohjausta, joka äärimmillään tarkoittaa myös ohjaamista hoitoihin ja kuntoutukseen.

Kyse ei ole sairauden hoidosta, joten edes tavallisia lääkärikäyntejä flunssan tai jalkamurtuman takia ei lueta sen piiriin. Yrittäjän työterveyshuollon piirissä ei myöskään korvata sellaista, mikä kuuluu korvattavaksi sairauden hoitoon liittyvien lakien nojalla tai josta korvataan vakuutuksen perusteella. Sairaanhoidon kustannuksien korvauksiahan voi myös yrittäjä hakea Kelalta yleisen sairausvakuutusjärjestelmän puitteissa.

YEL-vakuutettu sopii yrittäjän työterveydenhuollosta aina henkilökohtaisesti, ei esimerkiksi yrityksen nimissä. Hän itse maksaa kustannukset ja hakee niistä Kelalta tulevat korvaukset.

Yrittäjä voi järjestää työterveyshuoltonsa ostamalla ne joko kunnallisesta terveyskeskuksesta, lääkäriasemalta tai yksittäiseltä ammatinharjoittajalta. Alalla käydään vilkasta kilpailua ja tarjolla on monenlaisia palvelupaketteja, joista valitessa kannattaa miettiä mikä on oman terveyden, työkyvyn ja –ympäristön kannalta olennaista. Kovin paljon tai hinnakkaita palveluja ei Kelan korvauskaton piiriin yrittäjän työterveyshuollossa mahdu.

Vuonna 2002 korvattavaksi kustannukseksi hyväksyttiin enintään 609 euroa sellaisesta työterveyshuollosta, joka sisältää työolosuhteiden tai työpaikkaselvitysten kustannuksia ja 304,50 euroa muu toiminnasta, johon ei sisälly kyseisten toimien kustannuksia. Kelan korvaama määrä oli puolet kummassakin kategoriassa.

Internetosoitteesta www.kela.fi löytyy lisätietoa yrittäjien ja muidenkin työterveyshuollosta kiinnostuneille.

8. FREEN TYÖTTÖMYYSTURVA

Yksi freelanceriuden keskeisistä riskeistä liittyy työttömyysturvaan. Riskin suuruus riippuu nytkin siitä, mikä on työnteon peruslähtökohta. Jos kyse on työsuhteesta ja henkilö kuuluu työttömyyskassaan, hän nauttii tavallisen palkansaajan työttömyysturvaa. Yrittäjäfreen asema on heikompi.

Journalistien työttömyyskassaa koskevat samat viranomaismääräykset kuin muitakin työttömyyskassoja. Periaatteessa kassajäsenyyteen edellytetään, että jäsen on ollut yhteensä 10 kuukautta työsuhteessa vähintään 18 tuntia viikossa. Lisäksi hänen tulisi joko olla jäsenkelpoinen SJL:n jäseneksi tai tulla hyväksytyksi kassaan yksilöjäsenenä.

Kassamme on pelkästään työntekijäkassa. Varsinaisille yrittäjille on kaksi valtakunnallista yrittäjäkassaa, joista hankittavan turvan valo- ja varjopuolista kerrotaan tämän luvun lopussa.

8.1. Työttömästä yrittäjäksi?

Työttömän on tietyin edellytyksin mahdollisuus kokeilla siipiään freeyrittäjänä menettämättä hänellä voimassa ollutta palkansaajan työttömyysturvaansa. Tämän menettelyn yksityiskohdat kannattaa kuitenkin jo etukäteen selvittää huolellisesti työttömyyskassasta.

Jos työttömänä oleva on aloittanut yritystoiminnan ja tullut uudestaan työttömäksi siten, että yritystoiminta on kestänyt enintään 18 kuukautta, työttömyyspäivärahan perusteena olevaa palkkatuloa ei määritellä uudelleen, vaan korvaus jatkuu siitä mihin yritystoiminnan alkaessa jäätiin.

Jos taas yritystoiminta on alkanut välittömästi työsuhteen päätyttyä ja asianomainen jää työttömäksi niin että yritystoiminta on kestänyt enintään 18 kuukautta, päiväraha määritellään aloittamishetken tilanteen perusteella.

Siitä mitä yritystoiminnalla tarkoitetaan, on kerrottu useissa muissa tämän oppaan luvuissa.

8.2. Freetyötä työttömänä ja soviteltu päiväraha

Työtön voi tehdä jonkin verran freetöitä ryhtymättä silti yrittäjäksi. Tällöin hän on ns. sovitellun päivärahan piirissä aivan kuin osa-aikaiset ja alle kuukauden lyhytaikaisissa työsuhteissa olevatkin.

Soviteltua työttömyyspäivärahaa maksetaan siten, että päiväraha ja 50 prosenttia saadusta tulosta voivat kuukaudessa tai neljän peräkkäisen kalenteriviikon aikana (tätä kutsutaan sovittelujaksoksi) yhteensä nousta määrään, joka päivärahana muutoin olisi voitu maksaa.

Eteenpäin pyrkivälle työttömälle on normaalia alkaa työllistää itseään freetoimeksiannoilla. Tulot on lain mukaan ilmoitettava rehellisesti, mutta muuten tällaisen työn annostelussa ja siitä vaadittavassa raportoinnissa kannattaa olla erityisen tarkkana. Jos freetöillä ei työllisty riittämiin, takaportti turvan piiriin kannattaa säilyttää.

Mahdollisuus joutua tulkituksi yrittäjäksi työvoimaviranomaisten katsannossa on nimittäin todellinen. Tällaista on tapahtunut, ja työntekoa aloittaessa kannattaa aina kysyä ohjeita työttömyyskassasta. Jos freetöitä näyttää muutaman kuukauden sisällä työttömälle riittävän, voikin olla järkevää ilmoittautua kohdassa 8.1. kerrotun periaatteen mukaisesti ns. kokeilevaksi yrittäjäksi ja varmistaa näin jopa 18 kuukautta aikaa palata työttömyysturvan piiriin.

SJL:n verkkosivuilla www.journalistiliitto.fi on Journalistien työttömyyskassalla oma tietopakettinsa työttömyysturvasta ja siihen liittyvistä freelanceriuden ja yrittäjyyden erityiskysymyksistä. Kassa palvelee myös puhelimitse. Päivystysajat ja yhteystiedot löytyvät samasta osoitteesta.

8.3. Yrittäjäkassat

Myös yrittäjälle voidaan maksaa työttömyyspäivärahaa. Peruspäivärahaan on oikeus kaikilla työssäoloehdon täyttäneillä yrittäjillä ja ansiosidonnaiseen päivärahaan niillä, jotka ovat liittyneet yrittäjien työttömyyskassaan.

Yrittäjäkassassa päivärahan saamisen edellytyksenä on kahden vuoden työssäoloehdon täyttyminen. Siihen vaaditaan, että henkilö on lähinnä 48 edellisten kuukauden aikana työskennellyt yhteensä 24 kuukautta yrittäjänä. Jos palkansaajakassasta eronnut ryhtyy yhdessä kuukaudessa yrittäjäksi ja liittyy saman tien yrittäjäkassaan, hän saa hyväkseen kuusi kuukautta jäsenyys- ja työssäoloaikaa yrittäjäkassan puolella.

Journalistisella alalla on tuiki harvinaista, että työsuhteesta työttömäksi jäänyt hylkäisi tuota pikaa ansiosidonnaisen turvansa ja aloittaisi saman tien yrittäjätoiminnan sekä vielä liittyisi yrittäjäkassaan, jossa varsinaisen työttömyyskorvauksen saaminen ei ole mahdollista kuin hyvin raskain ehdoin hyvin kaukana tulevaisuudessa.

Päivärahan saanti yrittäjäkassasta ei näet onnistu ellei yritystoiminta ole todistetusti loppunut kokonaan tai keskeytynyt niin, että keskeytyksessä on neljän kuukauden odotusaika käytetty. Toimitusalan freelancereille on, toisin kuin monien muiden alojen yrittäjille, yleistä työttömyyden aiheuttamat katkokset toimintaan. Yritystoiminnan täydellinen loppuminen taas on meikäläisillä toisenlaisen harkinnan tulos kuin niillä, joita yrittäjäkassoihin enimmäkseen kuuluu.

Yrittäjäkassan maksama ansiosidonnainen päiväraha muodostuu peruspäivärahan suuruisesta perusosasta, enintään YEL -vakuutuksen työtulon suuruiseen laskennalliseen ansioon perustuvasta ansio-osasta ja lapsikorotuksista, jos alaikäisiä lapsia on.

Yrittäjäkassojen, joita nykyään toimii kaksi, jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia ainoastaan henkilökohtaisessa verotuksessa.

Edellä kerrotut ehdot, palkansaajakassoihin verrattuna korkeat jäsenmaksut ja yrittäjäkassoilta saatavan turvan ongelmat lienevät syitä siihen, etteivät toimitus- ja ohjelma-alan freelancerit joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ole näihin kassoihin liittyneet.

9. VEROTUS

Tässä luvussa ei käsitellä kaikkia freelancereiden verotukseen liittyviä seikkoja. Esimerkiksi keskeiset verotuksen vaikutukset toimintamuodon valintaan ja ennakkoperintärekisterin esittely löytyvät toimintamuodoista kertovassa 5. luvussa.

Tässä esitellään yleisten veroneuvojen lisäksi mm. arvonlisävero sekä matkakulujen ja päivärahojen verotuskäytäntöä.

9.1. Miksi veroasiat täytyy osata?

Verotusta koskevien kysymysten hallinta on osa freen taloudenpitoa toimintamuodosta riippumatta. Jos hahmotat ainakin perusasiat, sinun on helpompi omaksua ja suunnitella muutakin toimintaasi liittyvää. Kyse on toimeentulostasi, taloudestasi ja rahoistasi. Verotuksessa tapahtuvien ratkaisujen vaikutukset voivat olla jopa tuhansia euroja suuntaan tai toiseen.

Etenkin monet freeverokorttia käyttävät tietävät, että vapaat journalistit ovat verohallinnolle pieni ja usein aika tuntematon joukko. Silloin täytyy valitettavasti pitää itsekin huolta siitä, että omaan alaan liittyvät näkemykset otetaan huomioon verotuksessa ja että siinä saa oikeudenmukaisen kohtelun.

Tulkinnat ja ratkaisut verohallinnossa voivat vaihdella huomattavasti. Joskus ne ovat keskenään ristiriitaisiakin. Monet lait ja muut verotusta koskevat määräykset sekä ohjeistukset on kirjoitettu niin yleisellä tasolla, ettei niissä välttämättä ole tulkintaa suoraan freelancerien tarpeisiin ja tilanteisiin.

Kun lähtökohta on tämä, on hyödyksi tietää jotain itsekin, vaikka asiantuntijoita ja neuvontaakin löytyy.

9.2. Mistä tietoa veroasioista?

Useimpia asioita voi kysyä suoraan omasta verotoimistosta tai muualta verohallinnosta. Tätä ei tarvitse pelätä – näiden tahojen velvollisuus on palvella ja opastaa asiakkaitaan. Jos esim. vähennysten tai poistojen läpimenossa esiintyy ongelmia, perustelu pitää tietysti kysyä ensin ratkaisun tehneestä verotoimistosta ennen muiden asiantuntijoiden puoleen kääntymistä.

Verohallinnon verkkosivut osoitteessa www.vero.fi tarjoavat hyvin monipuolista tietoa erilaisten oppaiden, ohjeiden, ennakkopäätösten ja ajankohtaisten tiedotteiden muodossa. Sivustosta saa myös tulostettua keskeisiä vero- ja liitelomakkeita.

Alan uutisointia journalistien omissa julkaisuissa ja mediassa yleensäkin on hyvä seurata. Koulutuskaan ei ole pahitteeksi. Mm. freeosastot ovat järjestäneet veroseminaareja. Jos hankit itsellesi varsinaista yrittäjäoppia, sen mukana tulee usein tietoa verotuksestakin. Freeosastot sekä liiton toimiston näistä asioista perillä olevat asiamiehet antavat myös veroneuvontaa.

Kirjanpitovelvolliset käyttävät usein ulkopuolista asiantuntijaa, jonka osaamiseen tulee kuulua veroneuvonta asiakkaalle. Ellei kirjanpitäjäsi tai tilitoimistosi pukahdakaan veroista tai jos ne eivät jaksa perehtyä alamme freetyön erikoispiirteisiin, mieti oletko valinnut oikean tahon näitä asioita hoitamaan.

Keskeisten verotukseen liittyvien tietojen omaksuminen ei ole mahdotonta taiteilijaluonteellekaan. Repäisevä hauskuus niihin tutustumisesta puuttuu, mutta toisaalta saavutettavan hyödyn pitäisi motivoida verotietämyksen kasvattamiseen.

.Toiminta verottajan kanssa

Verotus voi vaikuttaa mm. laskutukseen, palkan ja korvausten maksukäytäntöön, hankintojen ajoittamiseen ja rahoitukseen sekä eläketurvan järjestämiseen. Näihin asioihin joutuu käyttämään aikaa, sillä edes verokorttia käyttävä free ei pääse yhtä vähällä kuin työsuhteinen kollega, joka parhaimmillaan selviää koko verotuksestaan parissa tunnissa veroilmoitusta tehdessään tai veroehdotusta tarkistaessaan.

Veroehdotusmenettely eli valmiiksi laskettuun veroilmoituksen korvike ei sovi freelle kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa – eli jos tulot ovat vuodesta toiseen hyvin stabiilit ja ammattikuluja kertyy hyvin vähän tai ei yhtään. Veroehdotus ei koskaan poista velvollisuutta tarkistaa, että tämä esitäytetyn veroilmoituksen virkaa hoitava paperi perustuu oikeisiin tietoihin.

Kirjanpitovelvolliselle tositteiden ja kuittien tallentaminen on itsestään selvää, mutta myös verokortilla työskentelevälle se on välttämätöntä. Arkistoi (mapita) päiväjärjestyksessä pankin tiliotteet sekä kaikki toimintaasi suoraan tai välillisesti liittyvien ostojen, hankintojen, vuokrien ja muiden suoritusten kuitit ja tositteet. Jos asiakkaat maksavat palkkiot kirjoittamiasi laskuja vastaan, numeroi lähetetyt laskut ja jätä jokaisesta myös kopio itsellesi.

Kirjanpitovelvollinen jättää nämä dokumentit kirjanpitoon, josta tilinpäätös johdetaan ja edelleen veroilmoitus syntyy. Tarvittaessa verottaja pyytää kirjanpidon nähdäkseen. Sen sijaan verokortilla toimiva, yksityishenkilön tuloveroilmoitusta täyttävä yleensä liittää tositteet tai niiden oikeaksi todistetut kopiot – usein vielä selvityksillä varustettuina – veroilmoitukseensa.

Itse asiassa yksinkertaisimmassakin muodossa toimivalle on hyödyksi menetellä kirjanpitovelvollisen tavoin eli pitää yksinkertaista kirjanpitoa itseään varten. Silloin on myös helpompi siirtyä ammatin- ja liikkeenharjoittajaksi, jos tämä osoittautuu tarpeelliseksi.

Vastapuoli verotoimistossa ja muissa verohallinnon portaissa ei ole tyhmä, mutta tietämätön nimenomaan freelancerin murheista se saattaa olla. Niin kurjalta kuin se tuntuukin, näytön antaminen saattaa jäädä freelle. Tilannetta helpottaa, jos saat luotua kanta-asiakassuhteen yhteen tai useampaan luottovirkailijaan verotoimistossasi.

Ole oikeasti rehellinen. Jos tarjoat vähennyksiksi sellaista, mihin et itsekään usko, se voi pahimmillaan merkitä, ettei myöskään asiallisia ja aiheellisia ehdotuksiasi oteta vakavasti. Ja muista tämäkin sananlasku: joka kerran keksitään, sitä aina epäillään.

. Vähennysten teko ja perustelut

Erityisesti freeverokorttia käyttävän on hyvä kertoa veroilmoituksensa liiteosassa muutamalla tiiviillä rivillä, millaista hänen toimintansa oikein on. Selitä ymmärrettävästi, millaisia toiminta- ja tiedonhankintatapoja työhösi kuuluu ja millaisia kuluja niistä seuraa, kuka maksaa eläketurvaa, miten asiakaspiirin koostumus vaikuttaa toimintaan ja kuluihin sekä miten vastaavat esittämäsi asiat ovat kelvanneet verottajalle aikaisemminkin.

Verottaja on siis erityisen kiinnostunut kulujen yhteydestä tulonhankintaan. Seuraava koskee etenkin verokorttilaisia.

Voit käyttää verohallinnon valmista freelancerin liitelomaketta 15, jolla selvitetään nimenomaan työ- ja ammattikuluista aiheutuvat vähennykset. Myös itse tehdyn liitteen käyttäminen on mahdollista.

Varaudu kertomaan jopa tosite tositteelta, miten kulu liittyy tulonhankintaan tai työtehtävään. Tee tarvittaessa selvä laskelma ja/tai selvitys tositteen mukaan (esim. työmenon osuus kotipuhelimen laskusta tai työhuonevähennys työtilasta kotona). Vastaavasti opi kyseenalaistamaan verottajan ilmoittamat päätösten perustelut. Jos selitys on että näin on tehty ennenkin, kysy suoraan mikä laki ja yhtenäistämisohje on tulkinnan takana.

Erillisen työtilan vuokra on tyypillinen vähennettävä kulu. Työtila kotona hyväksytään usein vain vahvistetuilla enimmäismäärillä, jotka löytyvät mm. veroilmoituksen mukana tulevasta opasvihkosesta. Kuitenkin selvityksillä ja tositteilla pitäisi todellisen eli joskus suuremmankin kulun olla hyväksyttävissä. Verohallituksen yhtenäistämisohjeessa nimittäin todetaan, että enimmäismääriä käytetään, ellei muuta luotettavaa selvitystä esitetä.

Puhelin-, matkapuhelin- ja internetlaskuissa yksityisen ja työkäytön erittely on tärkeää. Vaikeimmissa tapauksissa pyydä teleoperaattorilta ainakin yhden tyypillisen työkuukauden ajalta puhelukohtainen erittely laskusta, merkitse siihen työpuhelujen osuus ja käytä sitä perusteluna veroilmoituksessa. Tai pidä puhelukirjaa ainakin yhdeltä kuukaudelta. Voit kysyä verotoimistoltakin, millaista selvitystä se haluaa.
Myös liittymien perusmaksut kuuluvat vähennettäviin kuluihin.

Ammattikirjallisuuden, lehtien ja tietokoneohjelmien yhteys tulonhankintaan ja/tai ammatillisiin erityisaloihin pitää selvittää tositteen mukana. Esimerkiksi paikkakunnan valtasanomalehden tilausmaksu freekorttilaisen menoissa on useimpien verotoimistojen mielestä elanto- eikä tulonhankkimiskulu, mutta useimmilla muilla julkaisuilla on jo selvempi yhteys tulonhankintaan.

SJL:n ja työttömyyskassan jäsenmaksut sekä ammatillisen erikoisalan kannalta tärkeiden muiden järjestöjen (erilaiset toimittajayhdistykset yms.) jäsenmaksut ovat täysimääräisesti vähennyskelpoisia verotuksessa.

YEL-maksut, työntekijän osuus TaEL- ja TEL-maksuista sekä viime mainituissa suhteissa maksetut työttömyysvakuutusmaksut ovat kokonaan verovähennyskelpoisia. YEL-maksut voi vähentää myös puolison verotuksessa, mutta TaEL-, TEL- ja työttömyysvakuutusmaksut ovat aina henkilökohtaisia eriä. Vapaaehtoisten eläkevakuutuksen verotuskohtelusta on kerrottu 6. luvun lopussa.

Normaalia yksityishenkilön veroilmoitusta tekevien eli ns. ykköslomaketta täyttävien kannattaa muistaa, että verottaja tekee automaattisesti tulonhankkimisvähennyksen. Verovuodelta 2002 se on 460 euroa. Jos omat tulonhankkimiskulusi jäävät viranomaisen tekemän vähennyksen alle, hyötysi on joka tapauksessa tuon ”automaattisen” vähennyksen verran. Ne tulee kuitenkin aina merkitä veroilmoitukseen täysimääräisenä.

. Poistojen tekeminen

Käyttöomaisuuden kuten työvälineiden, koneiden ja kaluston hankintojen vähentäminen verotuksessa tapahtuu poistomenettelyllä, jota periaatteessa voisi kutsua kohteen arvon alenemisen vähentämiseksi. Ns. menojäännöspoistaminen eli useammassa erässä tapahtuva menettely koskee kohteita, joiden käyttöaika on yli kolme vuotta. Poistamisessa on enimmäisrajoituksia poistokertaa kohti

Jos hankinta on suhteessa liikevaihtoon tai muuten vähäinen, sen voi poistaa jopa kerralla. Veromaksajien Keskusliitto on neuvonut, että jopa alle 1000 euroa maksaneiden koneiden hankintahinta kannattaa esittää vähennettäväksi kerralla.

Verohallituksen liikkeen- ja ammatinharjoittajien vuoden 2001 veroilmoituksen täyttämistä varten laatimissa ohjeissa puolestaan esitellään näitä verovelvollisia koskeva irtaimen käyttöomaisuuden ns. pienhankintamenon poisto seuraavasti:

”Irtaimeen kuuluvan käyttöomaisuuden hankintameno saadaan kokonaisuudessaan poistaa sinä verovuonna, jolloin omaisuus on otettu käyttöön, jos käyttöomaisuuden hankintameno on enintään 5000 markkaa (pienhankintameno). Pienhankintoina saadaan verovuonna vähentää enintään 15 000 markkaa.”

Uudet euromääräiset enimmäismäärät vuoden 2002 verotusta varten eivät olleet tätä kirjoitettaessa tiedossa. Ammatinharjoittajien eli 5-verolomakkeita täyttävien kannattaakin selvittää ne aina erikseen verottajalta.

Tyypillisiä kertavähennyksen kohteita kenelle tahansa alamme freelancereille voivat olla esimerkiksi monet tietokoneiden oheislaitteet, modeemit, nauhurit jne. Muista hankinnoista CD- ja DVD-levyt, nauhat, tulostimien värikasetit yms. tarvikkeet vähennetään kerralla. Samaa voi yrittää hyötyohjelmien ja jopa kokonaisten käyttöjärjestelmien hankintakuluissa.

Useammassa erässä tapahtuvassa menojäännöspoistamisessa sovelletaan tavallisen veroilmoituksen tekijään pääperiaatetta, jonka mukaan kerralla voi poistaa enintään 25 prosenttia jäljellä olevasta menojäännöksestä eli poistamattomasta arvosta.

…………………….

MERKKI

Freelancer X, joka ei ole alv-velvollinen, on ostanut 2000 euron hintaisen käyttöomaisuudeksi luettavan laitteen. Poistaminen käy näin:

1. vuosi:
Hankinta-arvo 2 000
Poisto 25 % 500
———————————————–
Menojäännös 1 500

2. vuosi:
Menojäännös 1 500
Poisto 25 % 375
———————————————-
Menojäännös 1 125

… ja niin edelleen.

Poistamista voi jatkaa, kunnes kohde on kokonaan poistettu.

…………………..

Poistamisessa ei ole pakko käyttää aina maksimiprosenttia ja kokonaisia välivuosiakin voi pitää. Tämä on järkevää, jos esimerkiksi ostat tietokoneen tai kameran sellaisena vuonna, kun tulosi ovat poikkeuksellisen pieniä eikä vähennyksistä saa suoraa hyötyä. Poistoa voi lykätä verotuksellisesti järkevämpään ajankohtaan myös silloin, kun olet verovuotena ollut äitiysloma- tai hoitovapaalla kun tai tulosi ovat muuten olleet niin pienet, ettei vähennysten hyödyntämiseen ole oikein mahdollisuutta.

Jos freelle on jäänyt poistettavaa vanhoista, elinkaarensa loppuun tulleista kohteista, niistä kannattaa yrittää ottaa pikaisesti viimeinenkin poistohyöty. Kauan sitten loppuun käytetyksi katsottavan kohteen poistaminen voi kuitenkin olla myöhäistä.

. Arvonlisävero

Arvonlisävero on vero, jonka sen piiriin ja samalla alv-rekisteriin kuuluva perii asiakkaalta lisäämällä koko laskunsa loppusummaan 22 prosenttia. Arvonlisävero tilitetään säädetyin määräajoin verovirastolle. Freen toimeksiantaja vähentää freen perimän arvonlisäveron suoraan ns. läpikulkueränä, ellei se sitten ole ns. yleishyödyllinen yhteisö tai muu arvonlisäverosta vapaa taho. Sellaisille freen laskussa oleva alv voi nousta joskus tuntuvaksi lisäkuluksi, mutta tämä ei ole freen murhe eikä ainakaan varsinaista palkkiota alentava syy.

Jos työstä maksetaan työsuhteessa, työ on aina arvonlisäverosta vapaata. Muuten arvolisäverollisuus ratkeaa aina kohteen perusteella eikä siihen vaikuta, missä yritysmuodossa laskuttaja toimii.

Arvonlisäverolain mukaan sellainen ei-työsuhteessa tehty työ, jossa syntyy tekijänoikeudellinen teos, ei ole arvonlisäverollista. Kirjoittavan toimittajan tekemä lehtijuttu, kuvituspiirros ja käännöstyö eli näiden teosten tekijänoikeuden luovutus on tämän rajauksen piirissä. Kokonaisen julkaisun toimittaminen taas kuuluu palveluna arvolisäveron piiriin.

Valokuvien tekijänoikeuksien luovutus on aina arvonlisäverollista ja käytännössä sitä myös perivät ja tilittävät jokseenkin kaikki freeyrittäjinä alalla työskentelevät kuvaajat. Edelleen tämän veron piirissä ovat atk-ohjelmia koskevat oikeudet sekä videoiden, elokuvien ja muiden sellaisten ohjelmien esittämisoikeudet.

Freegraafikon tilanne alv-rintamalla on monimutkaisempi. Kuvitukset, piirrokset yms. ovat selvästi teoksia, mutta taittoa ei ennakkotapausten valossa pidetä itsenäisenä teoksena. Se siis kuuluu palveluna alv:n piiriin.
Monelle graafikolle taittojen alv ei kuitenkaan ole ongelma: jokainen alv-velvollinen on oikeutettu vähentämään maksamiensa työvälineiden, ohjelmien, materiaalien ja palvelujen hintaan sisältyvän arvonlisäveron osuuden kokonaisuudessaan.

Laissa on tärkeä poikkeus esimerkiksi jutunteon ohessa satunnaisesti ja/tai sivutoimisesti kuvaavien tai tiedotus- ja markkinointikeikkoja tekevien toimittajien kannalta: jos sinänsä arvonlisäverollisen toiminnan laskutus vuodessa ei ylitä 8 500 euron rajaa, veroa ei tarvitse periä eikä tilittää. Mutta sitten kun tämä vähäiseksi katsottavan toiminnan raja ylittyy, alv alkaakin juosta ensimmäisestä tienatusta eurosta. Tässä asiassa kannattaakin olla ennakkoon tarkkana.

Freelancer voi halutessaan pyrkiä alv-velvolliseksi, vaikka kyseinen raja ei ylitykään. Tästä hän hyötyy etenkin silloin, jos verotuksessa pystyy vastaavasti vähentämään hankintoihin ja ostettuihin palveluihin sisältyvän arvonlisäveron osuuden. Arvonlisäveron piiriin ei pääse, jos työ ei sinne lain mukaan kuulu. Niinpä alv-osuuden mm. materiaalihankinnoissa voi vähentää vain sellaisen työn kuluista, joka itsessään on alv:n alaista.

Arvonlisäveron maksajaksi hankkiudutaan täyttämällä verotoimistosta saatava perustietolomake ja toimittamalla se verovirastoon, joka merkitsee asianomaisen alv-rekisteriin. Alv-velvolliset saavat esitäytetyt tilisiirto- ja valvontailmoituslomakkeet postitse.

Lisätietoja löytyy internetosoitteesta: www.vero.fi/vero-ohjeet/

9.7. Matkakulut ja päivärahat

SJL:n ja VTA:n välisen lehdistön sopimuksen mukaan toimeksiannon suorittamiseen liittyvät suoranaiset kulut ja kustannukset sisällytetään palkkioon. Laskussa onkin syytä erotella palkkion lisäksi eri kulujen osuus, sillä näin freelancer pystyy verotuksessaan kohdistamaan kulunsa oikeisiin toimeksiantoihin oikean suuruisina ja tekemään niistä tarvittavat vähennykset.

Tuloverolain (TVL) mukaan verotettavat freeverokorttilaiset ja ennakkoperintärekisterissä olevat luonnolliset henkilöt ovat päivärahojen ja kilometrikorvausten osalta erilaisen vähennyskäytännön kohteena kuin elinkeinoverolain (EVL) mukaan verotettavat ammatinharjoittajat ja yritysmuodossa toimivat.

Tätä kirjoitettaessa verohallinto ei vielä ollut vahvistanut verovuodelta 2002 sovellettavien vähennysten määrää. Asia kannattaakin tarkistaa joka vuosi erikseen esimerkiksi verohallinnon verkkosivuilta osoitteesta www.vero.fi.vero-ohjeet yrittäjien matkustusohjetta koskevasta kohdasta tai soittamalla omaan verotoimistoon. Vuoden 2001 verotusta koskeva käytäntö oli seuraava:

Osapäiväraha yli 6 tunnin työmatkalta oli TVL:n mukaan verotettavilla 9,59 euroa ja EVL:n mukaan verotettavalla 13,00 euroa. Kokopäivärahat yli 10 tunnin työmatkoista olivat vastaavasti 18,16 ja 28,00 euroa. Kilometrikorvaus TVL:n mukaisesti oli 0,195 euroa ja EVL:n mukaisesti 0,38 euroa.

Ammatinharjoittajalle hyväksyttävät verovapaat enimmäismäärät, jotka hän myös voi vähentää omassa verotuksessaan, ovat siis samaa tasoa kuin työsuhteisen palkansaajan. Sen sijaan freeverokorttia käyttävä ja tavallista ykköslomakkeen veroilmoitusta täyttävä on alempien vähennysten eli vanhojen ns. yrittäjäpäivärahojen piirissä.

Toimeksiantaja voi maksaa freelancerille km-korvausten ja päivärahojen enimmäismääriä ilman ennakonpidätystä. Verottajalle näiden korvausten verottomuuteen riittää selvitys ajettujen kilometrien ja päivärahojen liittymisestä työntekoon. Tämä onnistuu parhaiten erittelemällä asiakkaalle kirjoitettavaan laskuun ajetut kilometrit ja matkapäivät sekä pitämällä verottajaa varten matkapäiväkirjaa.

Mikäli freen ajokulut ovat suuremmat kuin verottajan määrittämät kilometrikorvaukset, on hänen varauduttava esittämään verotuksessa, että kuluja on vastaavasti. Omasta autosta täytyisi esittää polttoaine-, huolto-, vakuutus- ja mahdolliset pääomakulut. Ajopäiväkirjan lisäksi kirjanpito autokuluista on siis tarpeen. Mikäli laskelmia näistä korkeammista kuluista ei ole, verottaja hyväksyy ainoastaan lain mukaiset korvaukset. Jos niitä korkeampia päivärahoja tai km-korvauksia on kuitenkin maksettu, ylittävä osa katsotaan verotettavaksi tuloksi.

Tietoa lehdistön freelancerien matka- ja päivärahakulujen verotuksesta löytyy liittojen välisestä Free-sopimuksen ABC-oppaasta.

9.8. Verokorttilaisen tekijänoikeuskorvauksista

Verokorttia käyttävien freelancereiden on oltava hyvin tarkkoina veroilmoituksen ansiotulo- ja ennakonpidätyskohtia täyttäessään. Niihin merkitään vain sellaiset ansiotulot, joista maksaja on antanut varsinaisen ennakonpidätystodistuksen. Sen sijaan älä merkitse veroilmoituslomakkeelle sellaisia lehtitalojen ja muiden asiakkaiden maksamia tekijänoikeus- ja käyttökorvauksia, joista et ole saanut ennakonpidätystodistusta.

Maksaja nimittäin ilmoittaa nämä ennakkoperintälaissa erikseen määritellyt palkkiot ja niistä tehdyt ennakonpidätykset suoraan verottajalle. Voit toki saada maksajalta näistä ansioista palkkakuitin tai muun yhteenvedon, mutta ellei kyseessä tosiaan ole varsinainen ennakonpidätystodistus, jätä nämä todistukset mahdollisia myöhempiä tarkistuksia varten itsellesi – vältyt ainakin kaksinkertaiselta verolta.

10. SÄHKÖISEN JA MEDIAN FREETYÖN ERITYISPIIRTEITÄ

Radiolle ja televisiolle tehtävällä sähköisellä toimittamisella on omat, osittain lehdistön freetyöstä poikkeavat erityispiirteensä. Toisaalta tekniikkojen ja viestin muodon erilaisuudesta huolimatta niillä on myös selviä yhtenevyyksiä.

Hyvän ohjelman syntyyn tarvitaan hyvää ideaa, käsikirjoitusta tai ohjelmasuunnitelmaa ja myös teknistä ammattitaitoa. Freelancereillekin tuttuja ovat digitalisoitumisen myötä lisääntyneet monitekemisen vaatimukset.

10.1. Työsuhteinen vai yrittäjä?
Keskeisin ero lehdistön ja sähköisen median freelancerin välillä on siinä, että sähköfree on yleensä työsuhteessa toimeksiantajaansa. Jaottelu tehdään sen perusteella, kenen laitteilla, tiloissa ja määräämässä aikataulussa työtä tehdään. Jos vastauksena on toimeksiantajan, on työ työsuhteista. Valtaosa sähköisen median ammattilaisten työstä on sellaista, että se on tehtäväkin toimeksiantajan antamalla kalustolla (freellä harvemmin on varaa hankkia esimerkiksi omaa kuvauskalustoa) ja toimeksiantajan tiloissa; työt valmistuvat studiossa etukäteen sovittuja studioaikoja noudattaen.
Tällöin työnantaja maksaa myös eläke- ja sosiaaliturvan. Samaten sähköinen free voi yleensä kuulua Journalistien työttömyyskassaan. Työnantaja maksaa Yhtyneet -sopimuksen mukaisesti myös lomarahan, joka on 10 prosenttia vuoden ansiokertymästä (1.3.2003 alkaen 10,5 ja 1.4.2004 alkaen 11,0 %). Yleisradiossa ja MTV3:ssa freelancer on oikeutettu ravintoetuuteen samoin edellytyksin kuin vakituisessa työsuhteessa työskentelevä. Työpäivän pituuden tulee olla vähintään kuusi tuntia.
Vuonna 2002 jo useat kymmenet sähköisen median freelancerit toimivat kuten lehdistön freekin on perinteisesti työskennellyt: omissa tiloissaan, omilla välineillään ja itse määrittämänsä aikataulun mukaan. Siinä asemassa he ovatkin lain tarkoittamia yrittäjiä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia. Yrittäjäfreetä sähköisellä puolella koskevat samat velvoitteet kuin painetussa mediassakin YEL-vakuuttamisvelvollisuutta myöten.
Näissä rajanvedoissa kannattaa olla aina tarkka: jo aiemmin tässä oppaassa on neuvottu, ettei yrittäjän asemaan pidä esimerkiksi työnantajan yksipuolisen tulkinnan pohjalta suostua, ellei siihen ole todellisia perusteita.

10.2. Palkkiot ja palkka

Jos työnantajana on Yleisradio tai MTV3, määräytyy vähimmäispalkkio niitä koskevasta ns. Yhtyneet -sopimuksesta, joka löytyy RTTL:n verkkosivuilta www.rttl.fi . Jos taas työnantajana on jokin muu alan toimija, on palkkio sovittava itse. Näiden kanssa sovittaessa korostuukin freen taito neuvotella työnsä hinnasta. Muista sähköisten viestimien freesopimuksista kerrotaan 13. luvussa.
Yrittäjäfree laskuttaa työstään myöskin erikseen toimeksiantajan kanssa sovittujen tariffien mukaan. Silloin on tärkeää ottaa laskutuksessa huomioon työn sivukulut kuten lehdistönkin freet tekevät. Usein nämä nimenomaan toiminnasta aiheutuvat kulut ovat vielä tuntuvastikin suuremmat kuin lehdistön yrittäjäkollegalla. Tekninen välineistö on kallista ja monesti sitä käyttämään voidaan tarvita muuta työvoimaa. Sosiaalikulut, kuten eläkevakuutusmaksut ovat huomattavia.

Yritystoiminnasta aiheutuvien kulujen ottaminen huomioon laskutuksesta on äärimmäisen tärkeää, sillä muuten tällainen free maksaa yrittäjyydestään suoraan omasta palkastaan.
Ylessä ja MTV3:ssa Yhtyneet -sopimuksen mukaan freelle maksetaan palkkio suoriteperusteella, tehdystä työstä ohjelman keston mukaan. Sopimuksen 7 §:n mukaan liitteissä luetellut palkkiot ovat vähimmäispalkkioita. Sopimuksen 7 §:n 3. kohdassa luetelluilla perusteilla freellä on oikeus vaatia korkeamman palkkion maksamista eli näin:

Liitteissä mainitut palkkiot tarkoittavat kyseisen tehtävän minimipalkkiota. Palkkion määräytymisessä otetaan huomioon tehtävän tavallisuudesta poikkeava vaativuus tai työhön tarvittava aika ja henkilökohtainen työsuoritus. Henkilökohtaisen työsuorituksen arviointitekijöitä ovat mm.
* journalistinen /taiteellinen osaaminen, työn laatu
* suunnittelu- ja organisointiosaaminen
* esiintymisosaaminen
* työsuorituksen määrä
* monipuolisuus ja joustavuus
* tekninen osaaminen
* kielitaito
* johtaminen ja työyhteisötaidot
* muut kussakin tehtävässä merkitykselliset taidot

Jos työlle ei ole olemassa Yhtyneet -sopimuksen mukaista palkkiota, sovelletaan siihen ”soveltuvin osin tariffisopimuksessa (= Yhtyneet -sopimus) olevia palkkioita“ tai aikapalkkasopimuksen palkkausmuotoja“. Yhtyneet -sopimuksessa on erinäisiä töitä, jotka on sovittu korvattaviksi aikaperusteisesti tuntitöinä, mutta ne ovat selvä poikkeus. Tuntikorvauksen suuruus vuonna 2002 oli 14,13 euroa. Osassa tuntitöitä on sovittu kolmen tunnin minimikorvauksesta. Siten esimerkiksi kääntäjäfreellä on oikeus kolmen tunnin minimikorvaukseen (42,39 euroa v. 2002), vaikka aikaperusteista työtä olisi tehty vain puoli tuntia.
Jos toimittaja tekee säännöllisesti töitä tietyssä toimituksessa ja ensisijaisesti aikaperusteella, pitäisi hänen saada korvaus työstään aikapalkkapohjalta. Samalla ohjelmatyösopimus (Ylessä ns. T 41-sopimus) vaihtuu määräaikaiseksi työsopimukseksi ja työehtosopimus Yhtyneet -sopimuksesta Ylen tai MTV:n ohjelmatyöntekijöiden työehtosopimukseksi. Jos päätoimisen työsuhteen kesto on pitempi kuin kolme kuukautta, freelancer saa samoja sosiaalietuja kuin vakinainenkin. Niihin kuuluvat mm. yhtiön terveydenhoito, opintovapaa sekä ätiys- ja isyysloma. Vuonna 2002 toimittajan vähimmäiskuukausipalkka oli Yleisradiossa palkkaluokka 14:n mukainen 2 130,44 euroa ja MTV:ssä palkkaluokka 4:n mukainen 2 676,30 euroa.
Jos kyse on vaativammista töistä, vaativuusarvio tehdään vastaavan kuukausipalkkaisen tehtävän mukaisesti, jolloin tuntipalkka voidaan laskea korkeamman palkkaluokan perusteella. Korotettua tuntipalkkaa voidaan maksaa myös henkilökohtaisilla perusteilla; arviointi tehdään tällöinkin työehtosopimuksen palkkausjärjestelmän mukaisesti.

10.3. Määräaikainen vai vakituinen?

Aikapalkkaisessa työsuhteessa olevan freen kannattaa tarkastella työsopimuksiaan aika ajoin. Alallahan on yleistä, että tehdään lyhyitä määräaikaisia sopimuksia ja monesti vielä useita peräkkäin.
Työsopimuslain mukaan määräaikainen työsopimus on aina toissijainen ja vakituinen, toistaiseksi voimassa oleva ensisijainen. Siten määräaikaisuus edellyttää aina erityisiä perusteita. Lain mukaan luvallisia määräaikaisuuden perusteita voivat olla esimerkiksi sijaisuus, harjoittelu tai määräaikainen projekti, jonka tiedetään päättyvän tiettynä aikana.

Aikapalkkaisella freellä on oikeus saada tietää määräaikaisen sopimuksensa määräaikaisuuden peruste. Mikäli sellaista ei löydy, on työsuhde suoraan lain perusteella tulkittavissa toistaiseksi voimassa olevaksi.

Jos perusteeksi tarjotaan budjettiperustetta tai ohjelman vakiintumattomuutta, kannattaa ottaa yhteys luottamusmieheen. Tällainen määräaikaisuuden peruste ei yleensä ole laillinen.

10.4. Erityisesti Ylen ohjelmatyösopimuksen kirjauksista

T 41-sopimusten ehdot saattavat tapauskohtaisesti poiketa toisistaan paljonkin. Olennaista on tarkastaa, että ohjelmatyösopimuksessa viitataan Yhtyneet -sopimukseen.
Free saattaa lisäksi törmätä outoihin sopimusmääräyksiin. Vielä äskettäin osassa sopimuksia oli mainintoja osa-aikaisesta ohjelmatyöstä. Osa-aikaista työtä ei saisi olla mainittuna, sillä T 41-sopimuksella työskentelevän freen työn on perustuttava tehtyyn suoritteeseen eikä työaikaan.

Osassa T 41-sopimuksia on myös ollut määräyksiä siitä, että uusintakorvausta ei makseta. Tällainen sopimuskirjaus on mitätön! Kaikissa sopimuksissa on oltava maininta siitä, että uusintakorvaus määräytyy Yhtyneet -sopimuksen mukaan. Yhtyneet -sopimuksesta voi kuitenkin johtua, ettei uusinnoista makseta. Keskeiset poikkeukset koskevat ns. pikauusintoja, jotka tarkoittavat ohjelman uusimista 48 tunnin sisällä ensiesityksestä, ja kouluille suunnattuja opetusohjelmia.

Ylen kanssa neuvotellussa digisopimuksessa on myös erityisiä määräyksiä uusintakorvauksista.

10.5. Varo könttiä!

Könttäpalkkiot ovat luvallisia ainoastaan silloin, kun niihin on laskettu palkkiot usean suoritteen tekemisestä. Tällöin kukin yksittäinen suorite täytyy pystyä peräyttämään vähintään Yhtyneet-sopimuksen mukaisiin tariffeihin. Vaadi ohjelmatyösopimukseesi erittely eri suoritteista maksettavista palkkioista! Näin pystyt valvomaan sitä, ettet tee jotain työtä ilmaiseksi. Tästä on myös otettu uusi kirjaus 1.2.2003 voimaan tulevaan sopimukseen.
Könttäpalkkio on sopimuksenvastainen, jos se alittaa Yhtyneet -sopimuksessa mainitun ao. ohjelmatyöstä maksettavan tariffin. Sopimuksessa olevien vähimmäispalkkioiden ylittäminen on luonnollisesti aina mahdollista, sallittua ja mitä suuremmassa määrin myös suotavaa. Minimi ei ole maksimi.
Muitakin kiertoteitä harrastetaan, joten sopimusluonnokset kannattaa aina tarkistuttaa kokeneemmalla kollegalla, freelancereiden luottamusmiehellä sekä RTTL:ssa tai SJL:ssa ennen kuin pistää nimensä paperiin.
Soveltamisohje: T 41 –sopimuksesta on annettu Yleisradion soveltamisohje. Soveltamisohje löytyy Yleisradion intranetistä (Yhtyneet -sopimuksen mukainen työsopimus) ja Journalistiliiton Free Onlinesta kohdasta FAO.

11. MITEN MENESTYT JA KEHITYT

Olipa toimintamuotosi, ammattiryhmäsi tai asiakaspiirisi mikä tahansa, ota huomioon se mitä 3. luvussa on kerrottu ammattilaisuudesta ja ammattimaisesta toiminnasta.

Journalistina olet vastuussa työstäsi myös haastateltaville, kuvattaville ja muille näissä tilanteissa eteen tuleville. Toimi heidän kanssaan ja yleensä yleisön parissa kuten lain, Journalistin ohjeiden ja hyvien tapojen mukaista on. Työtilanteissa free on usein toimeksiantajansa ainoa edustaja. Niinpä hänestä välittyvä kuva muokkaa myös käsityksiä kyseisestä tiedotusvälineestä.

Sovi aina työtehtäviin ja toimeksiantoihin liittyvistä asioista riittävän tarkasti. Täytä se mitä olet luvannut ja mitä sinulta on tilattu. Sitoudu vain sellaisiin aikatauluihin ja suorituksiin, joista tiedät selviäväsi varmasti ajoissa laadun kärsimättä. Opettele laskemaan työsi hinta ja siihen sisältyvien kustannusten osuus. Jos taas kyse on sopimusten mukaisista hinnoista ja korvauksista, opettele ne. Opettele perustelemaan hinnat toimeksiantajillesi – toisaalla oppaassa on mm. kerrottu, miten lehtifreen ansiot suhteutetaan työsuhteisten kollegojen palkkaan ja mitä taas sähköisten viestimien Yhtyneet -sopimuksen mukaiseen hinnoitteluun liittyy.

11.1. Avainhenkilöiden merkitys

Tärkeimpiä kontaktipintoja freelle ovat hänen toimeksi- ja työnantajansa. Joskus niitä on yksi tai muutama, monilla useampiakin. Tähän vuorovaikutukseen liittyy muutakin kuin pelkkä toimeksianto ja sen kulku sopimisesta palkkion ilmestymiseen tilille. Kyse on palvelusta ja siitä, että pystyt vakuuttamaan toisen osapuolen kyvystäsi toimia ammattimaisesti.

On hyvä tietää, mihin asiakkaasi ja toimeksiantajasi yhteistyössänne pyrkii. Avainhenkilöitä tässä ovat päätoimittajat, toimituspäälliköt ja –sihteerit, tuottajat ja muut vastuulliset esimiehet. Näitä kontakteja on vaalittava.

Freen työtä ostavat ovat yleensä kiireisiä. Heitä kiinnostaa eniten se, millaista laatua ja palvelua he saavat ja mitä se maksaa – ellei heillä sitten ole jo oma hinnastonsa tai muuten sovitut taulukot käytössään. Monille näistä henkilöistä tulee jatkuvasti puhelimitse, sähköpostitse, kirjeitse ja milloin mitenkin tarjouksia ja yhteydenottoja freelancereilta sekä muiltakin.

Osaamista kysyy nimen ja naaman saaminen heidän tietoisuuteensa. Parasta on kun he muistavat, että sinulta saa laadukasta työtä luotettavasti, täsmällisesti ja viimeisteltynä.

Ensimmäisen yhteyden voi ottaa vaikkapa puhelimitse ja kertoa halukkuudesta tehdä töitä. Oikein hyvä on, jos freellä on jo silloin tarjota valmis juttu tai ainakin idea sellaisesta aiheesta, jonka uskoo kiinnostavan juuri tätä välinettä. Myös toteutustapa, laajuus, kuvitus yms. tekijät on yleensäkin ideoita tarjotessa hyvä hahmotta valmiiksi.

Uutta asiakasta lähestyttäessä kannattaa kertoa omasta taustastaan ja ammattitaidostaan ja sekä tarvittaessa tarjoutua toimittamaan lisävalaistusta antavaa aineistoa. Jos ensimmäinen lähestyminen tapahtuu sähköpostitse, soita aina lisäksi perään. Jo kontaktin alussa tulisi myös keskustella siitä, mitä kumpikin osapuoli toiselta haluaa ja millä ehdoilla kumpikin toimii.

Kontaktin vaalimisessa auttaa, että työt ainakin joskus viedään henkilökohtaisesti – ellei se tekemisen tavasta johtuen – kuten esimerkiksi sähköisissä välineissä monesti tapahtuu – muutenkin hoidu toimitusten sisällä.

Hyväksi havaittu tapa on valmista työtä luovutettaessa esittää jo uusia, hyvin perusteltuja aiheita tai ideoita ja hoitaa näin yhteistyön jatkuvuutta.

Työtä ostavissa portaissa on kaikenlaisia ihmisiä. Heilläkin saattaa olla huonot päivänsä, jolloin etenkin uutena töitään tarjoavasta kohtelu voi tuntua tylyltä. Älä anna tällaisen pehmittää itsetuntoasi. Koeta edelleenkin esiintyä asiallisena ammattilaisena. Turhan päin pompoteltavaksi ei kuitenkaan kannata jättäytyä – silloin voi etsiä parempia kumppaneita.

Kokeneet päälliköt ja kollegat kertovat myös käytöksen ja yleisen asenteen vaikuttavan siihen, halutaanko freen kanssa tehdä yhteistyötä. Jos toimeksiantajansa kanssa kommunikoiva free on aina huonotuulinen tai valittaa joka asiasta, häntä aletaan väistellä. Lipevä ei tarvitse olla, mutta esiintymisellä ja jopa pukeutumisella voi todellakin olla merkitystä. Esimiesten painajaisiin kuuluvat jatkuvasti palkkioennakoita soittelevat avustajat. Heistä syntyy helposti epäammattimainen vaikutelma. Poikkeustilanteet maksujärjestelyissä ovat toki asia erikseen. Niistä voi neuvotella yhtä asiallisesti kuin muustakin.

Ole linjakas ja rehellinen myynnissä ja laskutuksessa. Älä myy salaa samaa työtä keskenään kilpaileville asiakkaille. Avoimesti toteutuva ketjutettu jakelu on eri asia.

Jotkut freet joutuvat itsekin töissään ostajan tai työn tilaajan asemaan. Silloin kannattaa muistaa ne pelisäännöt, joita tavallisesti toiselta osapuolelta vaatii. Käytännön tilanteisiin löytyy tietoa SJL:n julkaisemasta Kun tarvitset freelanceria –nimisestä esitteestä. Sitä saa liiton toimistosta.

11.2. Omat strategiat

Freetyötä voi tehdä erittäin monella tavalla. Strategia väliotsikossa tarkoittaa, että näin avarassa maastossa voit myös itse päättää, miten, kenelle ja mihin työtäsi teet, myyt ja tarjoat.

Yksinkertaisin tapa olisi tehdä työtä ainoastaan yhdelle yksittäiselle taholle. Sellaisessa on riskinsä. Isokin lehti tai kuuluisakin kanava saattaa uudelleenjärjestelyjen, kannattamattomuuden tai muiden syiden takia heittää henkensä tai muuttua yhdessä yössä toisenlaiseksi. Usein niille ei tällaisten muutosten myötä jää erityisiä velvoitteita freelanceria kohtaan.

Tähän pitää varautua silloinkin kun asiakasta ei näytä uhkaavan mikään tai kun toimeksiantajia on mukavasti useampiakin. Eräs riski ”varmoissa” asiakkaissa on se, että uusille vakansseille astuvat päälliköt haluavat ensi töikseen kääntää toimituksensa kurssia ja samalla avustajakuntaakin laitetaan uusiksi. Menettelyn syyt eivät läheskään aina ole henkilökohtaisia, mutta alan arkea tämäkin on.

Koeta hankkia ainakin muutamia keskeisiä toimeksiantajia, jolloin munat ovat useammassa korissa. Niiden oheen sopii sitten harvemmin työllistäviä ja satunnaisesti töitä tarjoavia tahoja sekä mahdollisesti isompia projektejakin.

Pitkät ja lämpimät yhteistyösuhteet ovat freetyön loistavia valopuolia, mutta virkistävää on vaihtelukin. Jos esimerkiksi lehtifree tekee työtä noin 6-10 taholle yhtä aikaa, voisi ammatillisen kehittymisenkin kannalta olla viisasta, että muutaman vuoden jaksoissa ainakin pari niistä vaihtuu. Uusi kohde auttaa opettelemaan uusia tapoja, perehtymään toisiin aihepiireihin ja kenties työtapoihinkin ja voi myös tuottaa lisää ansioita.

Kenttää voi avartaa ja asemaansa parantaa myös tuottamisen ja myymisen tapaan liittyvillä ratkaisuilla. Yhdestä paikallis- tai sanomalehden jutusta ei paljon kostu, mutta mitä jos yksin tai kollegoiden kanssa kehittäisitkin tuotteen, jolla teet kauppaa useampien lehtien tai kokonaisten ketjujen kanssa? Näin löytävät kohteensa monien erikoisalojen jutut, teemasivut ja sähköisissä viestimissä uudet ohjelmatyypit – sillä puolellahan esimerkiksi kaupalliset radiot ovat aika ketjuuntuneita. Televisiossa independent –firmojen vankistunut asema perustuu suurelta osin siihen, että ne ovat kehittäneet sopivia ohjelmaideoita ja –konsepteja. Jotkut maksavat pelkistä ideoistakin.

11.3. Kotoa ei töihin haeta

Freetyö on kilpailtu ala. Hyville tekijöille löytyy paremmin markkinoita, jos he osaavat liikkua aktiivisesti ja löytää oikeat tahot. Tarkastele avoimesti, mitä löytyy asuinpaikan, vanhan asiakaskunnan ja tuttujen työtapojen ulkopuoleltakin. Vaikka uusiutuminen ja vaihtoehtoisten kanavien etsiminen tuntuisikin vaikealta, yrittämättä ei työura freenä etene.

Lue aktiivisesti kaikenlaisia lehtiä ja monipuolista kirjallisuutta. Jos esimerkiksi haluat kirjoittaa enemmän lehtiin etkä tiedä mistä aloittaisit, mene hyvin varustettuun lehtilukusaliin. Huomaat että kenttä on käytännössä lähes rajaton. Seuraa televisiota ja radiota. Tutustu ulkomaisiin tiedotusvälineisiin ja mieti, voisitko ammentaa niistä mitään omaan työhösi.

Näitä ”kotiläksyjä” tekemällä voit saada selville, mitä sinua kiinnostavissa toimituksissa on aikaisemmin tehty ja mikä niiden linja on. Tämä on tärkeää, sillä ostavat päälliköt haukottelevat heti kun heille tarjotaan heillä juuri julkaistun kaltaista tavaraa. Jos tiedät muiden freelancerien työskentelevän sinua kiinnostavalle välineelle, heiltä saattaa saada arvokkaita neuvoja.

Opettele markkinoimaan työtäsi. Kerää ja esittele tarvittaessa näytteitä aikaisemmista saavutuksistasi. Vapaat journalistit -luetteloa kannattaa ehdottomasti käyttää hyväkseen.
Voit myös perustaa itse tai jonkun osaajan avustuksella omat kotisivut verkkoon. Näilläkin foorumeilla kerro etenkin se, mitä työssäsi osaat ja mitä olet siinä tehnyt – kissat ja puutarhat eivät ole tässä yhteydessä ollenkaan niin tärkeitä kuin jotkut tällaisia esittelyjä laatineet freet luulevat.
Muista päivittää kotisivusi ajan tasalle. Vanhentunut aineisto kuten toimimaton linkkikin saa aikaan sen, ettei kiireinen kysyjä toista kertaa sivuillesi yritäkään.

11.4. Verkostoidu!

Vaatimus verkostoistumisesta on freelle paljon enemmän kuin iskulause.

Liiku niissä piireissä jotka sivuavat journalistisia avainalueitasi. Liity tarvittaessa erikoisalojen journalistien yhdistyksiin. Osallistu myös freelancerien organisaatioiden ja muiden alan toimijoiden toimintaan. Käy koulutuksessa, keskustele kollegoiden kanssa ja kysy heiltä rohkeasti neuvoja sekä vihjeitä. Saat arvokasta tietoa ja samalla voit hoitaa sosiaalisiakin tarpeita, joiden tyydyttäminen varsinkin yksin puurtavalle freelle ei aina ole helppoa.

Erilaiset yhteistyön ja –tuotannon mallit sekä väljemmätkin kimpat voivat olla tapa saada tie joutuisammaksi freemarkkinoilla. Yhdessä yrittäminen vaatii pitkälle meneviä valmiuksia ja järjestelyjä. Yksinkertaisimmillaan kimpan ajatusta toteuttaa suositusrenkaan malli: toisiinsa luottavat kollegat sopivat vastavuoroisuuden hengessä, että jos yksi ei ehdi tai muuten pääse, hän suosittelee tilalle toista. Silloin toimeksiantaja tietää, että tätä kautta saa varmemmin ammattilaisen silloin kun tarvitaan. Mikään ei estä renkaaseen kuuluvia laatimasta asiakkaille jaettavaksi yhteistä esitettä, jossa on kerrottu kunkin osaaminen ja yhteystiedot.

Opettele käyttämään tietoverkkoja tehokkaasti hyväksi opiskelussa, ideoinnin tukena ja journalistisessa tiedonhankinnassa. Myös eläke- ja sosiaaliturvan sekä verotuksen kaltaisissa ongelmissa verkko on tulvillaan viranomaisten ja muiden lähteiden tuottamaa tietoa.

Koeta hahmottaa, millaiset arvot, kehityssuunnat, trendit ja ilmiöt ovat yleisesti esillä tai tulossa pinnalle. Kohta ne ovat kuitenkin mediassa ja mikäpä mukavampaa, jos pystyt tuomaan niitä työssäsi esille. Tietenkin voit pohtia ideoinnin kannalta sitäkin, mitkä aivan arkisen elämänmenon kysymykset askarruttavat itseäsi, lähipiiriäsi, elinympäristöäsi ja kansalaisia yleensä.

12. HINNOITTELU JA LASKUTUS

Ellei asioita ole sopimuksilla tai talokohtaisilla hinnastoilla lukkoon lyöty – ota toki niistä selvää – freelancerin palkat, palkkiot ja korvaukset määräytyvät markkinoilla eli teettäjän ja tekijän kesken. Opettele alun alkaen (tai jos jo toimit alalla, viimeistään nyt) määrittelemään mistä työsi hinta muodostuu.

Ehdoksi työtehtävän saamiselle asetetaan usein suostuminen maksajan noudattamaan hintatasoon. Aina siinä ei ole huomauttamista, mutta poikkeuksia on paljon. Pikkulehden tabloidsivun jutusta kuvineen saattaa pahimmillaan saada noin 50 euroa. Se on alle kymmenesosa siitä, minkä vakavarainen aikakaus- tai erikoislehti vastaavasta työpanoksesta maksaa.

Varsinaista vähimmäishintataulukkoa lehdistön freetyöhön ei Journalistiliitolla kilpailulainsäädännön vuoksi ole. Apua työn hinnan määrityksessä saa kuitenkin free-osaston ja liiton laatimasta, palkkatutkimuksiin perustuvasta laskennallisesta hinnoitteluohjeesta, joka perustuu lehdistön journalistisen työn keskimääräiseen hintaan.

Kyseinen malli näyttää, mitä ammattifreen on tietyn työpanoksen vaativista tehtävistä laskutettava, jotta hän pääsisi kaikki työstään aiheutuvat kulut, sosiaali- ja eläketurvansa sekä lomat huomioon ottaen samaan palkaksi luettavaan ansioon kuin vastaavaa työtä palkkasuhteessa tekevä kollega pääsee. Ohje löytyy sekä liiton freeluettelosta että internetin Free Onlinesta, jonne pääsee sivuston www.journalistiliitto.fi kautta.

Sähköisen median suurimpiin taloihin myytävä työ on mm. Yhtyneet -sopimuksessa hinnoiteltu melko yksityiskohtaisesti, mutta tälläkin puolella hinta on yhä useammin neuvottelun eikä ainoastaan taulukonvarainen asia.

Yrittäjätyön yleistyminen ja muut vastaavat työnteon mallit vaativat sähköfreeltä enemmän hintatietoisuutta, kuten tämän oppaan 10. luvusta ilmenee. Ylelle, MTV3:lle ja muillekin tällaisesta lähtökohdasta työskentelevä voi ottaa hinnoittelunsa pohjaksi ao. talon työsuhteisten palkat samalla idealla kuin tässä oppaassa kerrotaan lehtifreen hinnoittelun perusteista.

12.1. Puhu rahasta, tunne arvosi

Suomalaisten freelancereiden ja heitä työllistävien toimitusten keskustelukulttuurissa raha tahtoo olla edelleen tabu. Usein palkkioita ja kuluja koskevien erimielisyyksien alkusyyksi paljastuu, ettei näistä asioista ole haluttu tai uskallettu puhua etukäteen.

Kun ensimmäistä kertaa neuvottelet uuden asiakkaan kanssa, koeta selvittää mitä tällä on tapana maksaa. Jos neuvottelun varaa on, valmistaudu etukäteen suunnittelemalla mitä kannattaa pyytää ja mikä on minimitaso, jolla voit työn tehdä. Itse keskustelussa tee selväksi ainakin haarukka, johon oma hinnoittelu- ja kulukäytäntösi asettuu. Pyydä vastapuolelta samat tiedot. Kun molemmat jo alusta tietävät, mitä työ maksaa ja mitä muuta maksuajasta alkaen noudatetaan, reilun pelin henki on helpompi saavuttaa.

Älä lähde liikkeelle tutustumistarjouksilla. Tason korottaminen ensimmäisten halpojen syöttien perään on vaikeaa ja saatat vain menettää uskottavuutesi. Puhu hintatasosta asiakkaiden kanssa myös yhteistyönne edistyessä. Kysy joskus suoraan, voisiko enemmänkin saada ja miten hinnoittelusi on linjassa muiden samalle ostajalle työskentelevien kanssa.

Jos olet nääntyä työhän ja silti tulosi eivät muutu miksikään, olet ehkä hinnoitellut liian kesysti tai jämähtänyt vuosiksi samaan tasoon. Tee silloin tasokorotus (10 prosenttia tuo lehtifreetoimittajan tilastolliseen vuoden keskiansioon lisää yli 2 000 €/brutto!). Varsinkaan köyhimpien ja vähiten tärkeiden maksajien kanssa ei kannata kärsiä iäisyyksiä. Jos vain voit, lopeta heille työskentely ja koeta hankkia tilalle tuottoisampia asiakkaita.

Ja muista aina, että työsuhteisten palkkojen noustessa sinunkin pitäisi saman alan töitä tekevänä voida nostaa hintojasi vastaavalla prosentilla. Liiton ja osaston hinnoitteluohjetta päivitetään samalta pohjalta.

12.2. Palkkio ei ole palkka

Yrittäjäfree maksaa ilman varsinaista yritysmuotoakin eläke- ja sosiaaliturvansa itse. Näiden ja suoraan työstä aiheutuvien kiinteiden kulujen (työtilat, välineet, kalusto, materiaalit, mahdollinen kirjanpito jne) osuus yrittäjäfreen laskutuksesta vaihtelee ammattiryhmittäin. Joskus se voi nousta hyvinkin korkealle eli reippaasti yli puoleen siitä mitä asiakkailta on saatu.

Niinpä palkkio eli laskuun työstä tai tekijänoikeuksien luovutuksesta kirjoitettu summa on yrittäjäfreellä tuskin koksaan sama asia kuin varsinainen verotettavaksi jäävä palkka. Tämä on jokaisen osattava selvittää ymmärrettävästi itselleen, asiakkaille ja jopa bruttopalkkioita ihmetteleville työsuhteisille kollegoille. Samoin on tehtävä tiettäväksi, että kaikki tekijänoikeudet kertajulkaisun päälle maksavat lisää.

Graafisella alalla työsuhteisen journalistin palkan sivukulut eli eläkemaksut ja muut sosiaali- sekä lomakulut varsinaisen palkan päälle ovat huomattavat. Freepuolelle siirrettynä tämä tarkoittaa nyrkkisääntöä, jonka mukaan kaksi euroa laskutusta merkitsee freelle yhden euron verotettavaa tuloa. Tämä on hyvä muistaa, kun joku alkaa verrata esittämääsi palkkiota työsuhteisen palkkatasoon. Erotus syntyy siitä, että yrittäjän riskillä free maksaa itse sen mikä työsuhteessa menee pääosin palkanmaksajan pussista.

Jotta pystyt hinnoittelemaan työsi oikein ja myös asettamaan toiminnallesi konkreettisia tavoitteita, sinun on osattava seurata kulurakennettasi ja pystyttävä siirtämään kustannukset riittävässä määrin laskutukseesi.

12.3. Millä perusteella laskutat?

Osaava free voi ottaa huomioon palkkioissaan myös koulutuksensa, kokemuksensa, kielitaitonsa ja omat erikoisalansa. Lisäksi palkkion suuruuteen voivat vaikuttaa työn tekeminen ilta-, yö- ja viikonlopputyönä sekä toimeksiannon kiireellisyys. Tekijänoikeuksien luovutuksen laajuus on asia, jonka pitäisi näkyä suoraan hinnassa (ks. sopimuksia koskeva 13. luku).

Lehdistön freelancerien palkkioperusteet ja –taso vaihtelevat välineen mukaan. Tuntilaskutus on vielä käytössä varsinkin joissakin sanomalehdissä. Laske työhön kulunut kokonaisaika eli tehtävän valmistelu, haastattelut ja muu aineiston hankinta, kirjoitus- tai kuvaustyö, tekstin- tai kuvankäsittely, tarkistukset ja matkatunnit yhteen. Minimilaskutusaika on yleensä kaksi tuntia. Aikakauslehtityössä maksuperusteena on usein työhän käytettyjen päivien määrä, mutta samaan tapaan niidenkin töissä täytyy työnsä hinnoitella.

Valokuvaajien hinnoitteluperusteena ovat joko aika tai julkaistut kuvat. Graafikot ja kuvittajat voivat myös laskuttaa joko työhän käyttämänsä ajan, taittamiensa sivujen määrän tai tekemiensä kuvitusten määrän perusteella tai myös toimenpidekohtaisesti.

Älä hyväksy sellaisia lehdistössä liikkuvia talokohtaisia sopimusmalleja, joissa kaikki mahdollinen pitäisi luovuttaa yhdellä perushinnalla. Tarkemmin tästä kerrotaan oppaan 13. luvussa. Sähköisten viestimen freetyön laskutuksesta ja hinnoittelusta puolestaan kerrotaan 10. luvussa.

12.4. Erikoisprojektien hinnoittelu

Monille freelancereille tulee eteen tilanteita, joihin hinnoitteluohjeet eivät suoraan päde. Yleensä nämä koskevat monenlaisten tehtävien yhdistelmiä tai ns. pitkiä keikkoja kuten kirjaprojekteja, kokonaisten julkaisujen toimittamista, laajempia ohjelmasarjoja tai isompaa tuotantovastuuta. Joskus tarjotaan myös mielenkiintoisia omasta ydinalasta etäämpänä olevia töitä kuten tiedotusta, markkinointia ja opetustehtäviä.

Yritä selvittää vastaavia projekteja hoitaneilta kollegoilta, millaista hintaa niistä voi pyytää. Koeta arvioida työhön kuluva aika (tai esim. kuvien/piirrosten määrä) ja kulut mahdollisimman tarkkaan, määrittele yksikköhinta ja tee kertolaskuja. Ison työn yksikköhinta voi joskus olla hieman alhaisempi kuin pienen, mutta toisaalta sellainen sitoo työpanoksen pitemmäksi aikaa ja joskus se myös tietää isompia riskejä. Ole siis varovainen ”paljousalennuksissa”.

Kampanjoita vetäville, toimitussihteeri- tai taittajasopimuksia tekeville, kirjaprojekteihin osallistuville ja ohjelmasarjasta sopiville on kirjallinen sopimus työstä välttämätön. Sovi sisältö, aikataulut, maksuperuste ja mahdollinen loppuhinta, maksuaikataulu (usein on hyvä saada korvausta työn edistymisen mukaan jo matkan varrella) ja kulujen korvaustapa. Määrittele sopimuksessa myös sinun sekä toimeksiantajasi välisen suhteen luonne. Silloin selvitetään kuka maksaakaan esimerkiksi työeläkemaksut ja kenen välineillä sekä tiloissa toimitaan.

Jos kumppani ei suostu kirjalliseen sopimukseen tai yrittää muuten kaataa riskiä niskaasi, unohda koko juttu ja ratsasta kohti uusia seikkailuja.

12.5. Laskun kirjoittaminen

Kirjoita työstäsi lasku aina kun siihen on mahdollisuus. Jätä se asiakkaalle mieluummin jo työtä luovuttaessasi. Numeroi laskut vuosittain ykkösestä lähtien ja jätä niistä itsellesi kopio. Erittele laskussa selvästi käyttämäsi perusteet eli työhön kulunut aika tai myytävien aineistojen määrä sekä hinta ja luovutettavan tekijänoikeuden laajuus. Kirjoita sitten laskuun em. seikkoihin perustuva palkkio eli korvaus työstä.

Edelleen mainitaan laskutettavista töistä aiheutuneet kulut, verotukseen liittyvät seikat (verokorttilaisella veronpidätysprosentti, alv-velvollisilla arvonlisäveron osuus tai päinvastaisessa tapauksessa maininta siitä, ettei työ ole alv:n piirissä, mahdolliset ennakkoperintärekisteriä koskevat tiedot jne), maininta YEL-turvan maksamisesta itse, pankkiyhteys ja eräpäivä.

Matka- ja päivärahakuluista kerrotaan tarkemmin 9. luvussa, joka käsittelee verotusta.

Kirjanpitovelvollisille laskujen tekeminen on itsestään selvää. Muillekin siitä on hyötyä: niistä mm. pystyy pankin tiliotteisiin vertaamalla seuraamaan, miten asiakkaat laskunsa maksavat. Jos sormi menee suuhun uutta laskua kirjoittaessa, voit suoraan mapista tarkistaa, mitä aiemmin on vastaavasta operaatiosta laskuttanut. Velkomusasioissakin kirjallinen lasku on tärkeä dokumentti.

Laskutus ja siitä kertyvän tiedon hyödyntäminen on ikioman taloushallinnon ensimmäisiä askeleita. Opastusta saat osastoilta ja Journalistiliitosta. Joitakin mallilaskuja löytyy tämän oppaan lopusta, Freesopimuksen ABC –oppaasta ja SJL:n verkkosivujen lomakesalkku-osiosta.

12.6. Varo huonoja maksajia

Luottotappioiden riski liittyy freelancerinkin toimintaan. Huono maksaja voi yllättää kokeneenkin ammattilaisen, mutta onneksi sellaisella on yleensä tiettyjä tunnusmerkkejä.

Jos vastapuoli on viestintäalalla uusi tai hänen taustallaan on liian monenlaista yritystä tai toimintaa kovin lyhyessä ajassa, vihellä jo ennen tehtävän vastaanottamista peli poikki ja selvitä taustoja vaikkapa kollegoilta tai liitosta. Ehdotus maksamisesta vasta sitten kun juttu on ilmestynyt eli usein epämääräisessä tulevaisuudessa on ollut monen surullisen tarinan alku. Samoin epäilyttäviä ovat ne, jotka vaativat koejuttujen tekemistä ilman sitoumusta palkkion maksamisesta. Älä suostu kumpaankaan.

Vakiintuneesti ja pitempään alalla toimineet tahot hoitavat yleensä palkkionsa, mutta joskus maksuaikataulu on niilläkin pitkän puoleinen. Ennakkoperintärekisteriin kuuluva saa yleensä rahansa nopeammin kuin tavallisen ennakonpidätyksen piirissä olevat, joiden palkkioiden maksu on usein sidottu talojen harvatahtisempaan palkanmaksun kiertoon.

Jos rahat viivästyvät, aloita periminen ajoissa. Soita ja jos asia ei selviä, lähetä karhu. Viittaa karhussa alkuperäiseen laskuun, lisää viivästyskorko, soittele tarvittaessa uudestaan ja ole koko ajan aktiivinen. Vaadi lupaus oikeasta maksuajasta ja jos sitäkään ei noudateta, paina tosissasi päälle. Älä milloinkaan tee uusia töitä sellaiselle, joka on entisistäkin velkaa. Kysy rohkeasti neuvoa ja apua SJL:n asiamiehiltä.

12.7. Työtä hyväntekeväisyytenä?

Journalistin taidoilla on käyttöä muuallakin kuin varsinaisessa leipätyössä. Sitä onkin tapana kysyä esimerkiksi järjestötyön tueksi, aatteellisiin rientoihin ja suoranaiseen hyväntekeväisyyteen. Halvalla tai ilmaiseksi pyytäviä löytyy myös ystävistä ja muusta lähipiiristä.

Freenä lähtökohtasi näissä tilanteissa on toinen kuin työsuhteisen kollegan. Hän on kerran jo palkkansa hankkinut, mutta etenkin yrittäjänä free alkaa tienata sitä vasta joka kerta toimeen ryhtyessään. Ilkeä ei tarvitse olla, mutta jos työpanostaan alkaa jaella täysin tai puoli-ilmaiseksi, voi ennen pitkää kaventaa omaa leipäänsä.

Ammattilaisena voit hyvin noudattaa periaatetta, jonka mukaan tietty osa omasta panoksesta on oikeaa normaalihintaista työtä, jonka pitää tuottaa niin ja niin paljon. Sen jälkeen pystyy päättämään, miten paljon aikaa ja halua on auttaa hyvillä mielin vaikkapa koti- ja kouluyhdistystä, lähetyspiirin myyjäisiä tai kansalaisjournalismin verkkosivustoa.

13. FREETYÖN KOLLEKIIVISET SOPIMUKSET JA TEKIJÄNOIKEUDET

Freelancer-työtä säätelevät sopimukset ovat vaikutuksiltaan erilaisia. Jälleen vaikuttaa se, onko kyseessä yrittäjä vai työsuhteessa toimiva ja kenelle työskennellään. Työsuhteiset ovat tes-tasoisesti sitovien sopimusten piirissä, mutta esimerkiksi lehdistön yrittäjäasemassa toimivat freet ovat eri tilanteessa.

Nimenomaan yrittäjiä koskevilla sopimuksilla ei lain rajoitusten vuoksi ole voitu sopia esimerkiksi palkoista samantasoisesti kuin työsuhteisten puolella on tehty. Niinpä VTA:n eli Viestintätyönantajien kanssa tehty lehdistön sopimus freelance-tehtävien toimeksiannoista ja myyntiehdoista painottuu kauppatapaan ja sen tulkintoihin. Tosin siinäkin on mm. tekijänoikeutta koskevia kohtia, kuten kaikissa muissakin SJL:n freelancereita koskevissa sopimuksissa.

SJL:n ja työnantajaliittojen sekä yksittäisten yritysten kesken tehtyjen sopimusten lisäksi alalla liikkuu yritysten omia sopimusmalleja ja –käytäntöjä, joiden ehdot voivat poiketa huomattavastikin yleisistä sopimusehdoista. Joskus ne ovat olleet ristiriidassa paitsi yleisten sopimusten ja toisinaan jopa vallitsevan lainsäädännön tai ainakin sen hengen kanssa.

Sopimusten ja sopimisen hallitseminen on yksi vaikeimpia, mutta samalla tärkeimpiä freen osaamiseen kuuluvista alueista. Omista työehdoista huolehtiminen on myös jokaisen oma velvollisuus, joten paneudu näihin kysymyksiin, kouluttaudu ja kysy niin paljon kuin ikinä tarpeen on.

Näissä asioissa saat apua ja neuvoja liitosta, freeosastoista ja luottamusmiesasemassa olevilta. Lehdistön sopimuksen tulkintoja varten on julkaistu Free-sopimuksen ABC –niminen opas.

Osa alan freesopimuksista on solmittu määräajaksi. Varsinkin sähköisen median free-työtä koskevat sopimukset ovat viime vuosina muuttuneet sopimuskauden vaihtuessa ja joskus niitä on täydennetty niiden voimassaoloaikanakin. Ajankohtainen tilanne tulee tarkistaa Free Onlinesta, liiton toimistosta tai liiton freeosastoista.

13.1. Lehdistön sopimus VTA:n kanssa

Freelancer-tehtävien toimitus ja myyntiehdot –niminen sopimus suosituksineen koskee lehdistölle tehtävää työtä, mikäli free ja toimeksiantaja eivät ole keskenään muusta sopineet. Muusta sopiminen voi tarkoittaa talojen omia mallisopimuksia tai freen ja toimeksiantajan välistä muuta kahdenkeskistä sopimista.

Keväällä 2002 päivitettyyn toimitusehtosopimukseen on laadittu liitteiksi mallisopimuslomakkeet kertaluonteisesta toimeksiannosta ja pysyvämmästä avustajasuhteesta. Ne ovat hyviä malleja noudatettaviksi ehdoiksi muihinkin kuin SJL:n jäsenten ja työnantajaliiton jäsenten välisiin avustustehtäviin. Lakihan ei määrää toimeksiantosopimuksen määrämuotoa. Lisäksi mukana on suosituksen luonteinen ohje siitä, kuinka lasku freetyöstä laaditaan. Em. mallilaskut ovat tämän Freenlancerin oppaan liiteosassa.

Toimitus- ja myyntiehtosopimuksen yleisessä osassa puhutaan osapuolien oikeuksista ja velvollisuuksista sekä menettelystä erimielisyyksien ilmetessä. Toimeksiantajalla on oikeus saada freelancerilta ostamansa tai tilaamansa aineisto sovitussa aikataulussa. Freellä puolestaan on oikeus saada toimittamastaan aineistosta sopimuksen mukainen palkkio. Lisäksi on mainittu, miten osapuolten sopimusrikkomus, virhe tai viivästys tulevat korvattaviksi.

Edelleen sopimuksessa korostetaan, miten freesuhteen laatu, eläke- ja sosiaaliturvan maksaja sekä lomakysymykset on käytävä läpi osapuolten kesken. Ja ellei toimeksiantaja maksa suorittamastaan palkkiosta freen eläke- eikä sosiaaliturvamaksuja ja lomakorvauksia, sopimuksessa todetaan selväsanaisesti, että tämä otetaan huomioon palkkiosta sovittaessa.

Eläke- ja sosiaaliturvan järjestäminen sekä lomien rahoittaminen tarkoittavat käytännössä sen tasoisia palkkioita, että free saa työstään palkan ja pystyy lisäksi näistä velvoitteista huolehtimaan.

13.2. Tekijänoikeuden perusta lehdistön töissä

Freen kannalta äärimmäisen tärkeää on tekijänoikeuden luovutuksen määritteleminen kaikissa sopimistilanteissa niin selvästi, että myöhemmät epäselvyydet ja tulkintaongelmat voidaan välttää. Myyjän ja ostajan onkin on itse päätettävä, mitä oikeuksia luovutetaan sekä sovittava, millä ehdoilla, millä hinnalla ja missä laajuudessa tämä tapahtuu.

Tekijänoikeuslaissakaan ei ole muotomääräyksiä. Tekijänoikeuksien luovutus voi siis tapahtua joko suullisen tai kirjallisen sopimuksen perusteella.

Liittojen freesopimuksessa sanotaan, että mikäli muuta ei osapuolten kesken ole sovittu, noudatetaan tekijänoikeuksien luovutuksessa sen 5 §:n mukaista normaaliluovutusta. Tämä kohta kannattaa opetella perusteluineen ja tulkintoineen niin hyvin, että sen osaa vaikka unissaan. Itse sopimusteksti nimittäin kuuluu:

”Jos ei toisin sovita, ostajalla on ensijulkaisuoikeus ja vapaa käyttöoikeus tiedonvälitystoiminnassaan mukaan lukien tietovarannon (kuva/teksti) käyttöön liittyvä edelleen luovuttaminen. Edelleenluovutusoikeuden ehtona on, ettei luovutuksen kohteena ole yksinomaan nimetyn freelancerin tuotanto vaan kustantajan tietovarantoon perustuva uusi tuote toteutus- ja jakelutavasta (lehdet, digitaaliset tallenteet, online-yhteydet ym.) riippumatta.

Ostajalla on oikeus teksti- tai kuva-aineiston muutoksiin vain hyvän tavan ja vallitsevan toimituksellisen käytännön mukaisesti. Tekijällä on oikeus tulla nimen tai esittelyn yhteydessä mainituksi vapaana journalistina kussakin käyttöyhteydessä vallitsevan käytännön mukaisesti. Ostajalla on yksinoikeus aineistoon tekijän tietoon saatettujen käyttötarkoitusten edellyttämässä laajuudessa.

Oikeus tilauksesta valmistettuun valokuvaan kuuluu tilaajalle, jollei toisin ole nimenomaan sovittu. Valokuvaaja saa kuitenkin yleiseen tapaan panna kuvan näytteille mainostarkoituksessa, mikäli tilaaja ei sitä kiellä.

Valokuvaamalla valmistetun muotokuvan tilaajalla on, vaikka valokuvaaja on pidättänyt itselleen oikeuden kuvaan, oikeus antaa lupa muotokuvan ottamiseen sanomalehteen, aikakauskirjaan tai elämänkerralliseen kirjoitukseen, jollei valokuvaaja erikseen ole pidättänyt itselleen oikeutta kieltää sitä.

Tekijällä on oikeus käyttää aineistoa omissa näyttelyissään ja kokoomateoksissa, jotka eivät suoranaisesti kilpaile ostajan kanssa.

Riippumatta siitä, mitä oikeuksia luovutetaan, sovitaan tarvittaessa erikseen originaalien arkistoinnista. Se osapuoli, jonka haltuun materiaali jää, on velvollinen huolehtimaan siitä asianmukaisesti”.

Em. liittojen sopimusehto tarkoittaa käytännössä ensinnäkin sitä, että toimeksiantaja saa käyttää aineistoa ensijulkaisun jälkeen uudelleen painetussa lehdessä. Myös toimeksiantajan oma nettikäyttö on mahdollista ilman uutta sopimista ja lisäkorvausta. Aineistoa voidaan luovuttaa edelleen muille viestimille, jos luovutus ei koske vain yksittäisen freelancerin tuotantoa.

Jos tyydyt edellä kerrottuihin ehtoihin, niiden pitää näkyä myös hinnassa. Jos haluat muuta, kuten esimerkiksi luovuttaa vain kertajulkaisuoikeuden, siitä pitää myös sopia erikseen eli sopimuksen ilmaisulla ”muuten”.

13.3. Tekijänoikeuksista muuten sopiminen

Tekijänoikeudet jaetaan taloudellisiin ja moraalisiin oikeuksiin.

Taloudellisiin oikeuksiin kuuluu toisaalta tekijänoikeuden haltijan yksinoikeus määrätä teoksen kappaleen valmistamisesta (esimerkiksi kopiointi) ja toisaalta yksinoikeus saattaa teos yleisön saataville (esimerkiksi painetussa tai verkkolehdessä) joko muuttamattomana tai muutettuna.

Moraaliset oikeudet ovat tekijälle kuuluvia pääsääntöisesti luovuttamattomia oikeuksia, jotka liittyvät tekijän persoonan ja teoksen omaperäisyyden kunnioittamiseen.

Yhdessä nämä taloudelliset ja moraaliset oikeudet muodostavat tekijänoikeuslainsäädännön perustan.

Moraalisia oikeuksia ovat ”isyysoikeus”, jonka mukaan tekijän nimi on ilmoitettava hyvän tavan mukaisesti silloin, kun teos valmistetaan tai toimitetaan yleisön saataville sekä ”respekti-oikeus”, jonka mukaan teosta ei saa muuttaa tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla.
Sovi tekijän nimen mainitsemisesta julkaisemisen yhteydessä, jos se on tarpeellista.

Teoksen taloudellinen tekijänoikeus voidaan luovuttaa kokonaan tai osittain. Taloudellisia oikeuksia luovutettaessa on syytä muistaa se laissa oleva erikoismääräys, että se jolle tekijänoikeus on luovutettu, ei saa muuttaa teosta eikä luovuttaa tekijänoikeutta edelleen, ellei toisin ole sovittu. Siksi toimeksiantajan ja freelancerin välillä on erikseen syytä todeta, onko kyseessä oikeus teoksen muuttamiseen tai sen luovuttamiseen tai myymisen kolmannelle osapuolelle. Muuttamista ei ole normaaliin toimitukselliseen käytäntöön liittyvä editointi.

Kummankin osapuolen tulee tietää, että tulkinnallisissa tilanteissa tekijänoikeuden luovutuksia on tulkittu oikeuskäytännössä suppeasti. Luovutuksen saajalle siirtyvät siis vain ne oikeudet, joiden siirtymisestä on selvästi sovittu. Freenä joudut ainakin joskus seuraamaan, onko omien teostesi kanssa toimittu näin.

Jotta hallitset tekijänoikeuden käsitteistön ja pystyt määrittämään sekä hinnoittelemaan sovittavan luovutuksen laajuuden, on hyvä tuntea asiaan liittyvät keskeiset käsitteet. Niitä voi käyttää apuna aina ja etenkin silloin, kun haluat sopia toisin kuin liittojen free-sopimuksen 5. pykälässä lukee.

13.4. Monenlaisia tekijänoikeuksia

Osatakseen sopia tekijänoikeuksista ja voidakseen asettaa niille asianmukaisen hinnan freen on myös tiedettävä, mitä milläkin oikeuksilla tarkoitetaan.

Kaikkien oikeuksien luovutus tarkoittaa sitä, että toimeksiantajalle siirtyvät kaikki taloudelliset oikeudet teokseen, mutta eivät moraaliset oikeudet. Tässä yhteydessä on selvyyden vuoksi syytä erikseen todeta oikeus luovuttaa tai myydä teosta edelleen kolmannelle taholle sekä määritellä muuttamisoikeuden rajat.

Kertajulkaisuoikeus merkitsee sitä, että toimeksiantaja saa yhden kerran julkaista teoksen. Yleensä tällöin sovitaan se yhteys, missä julkaiseminen tapahtuu sekä julkaisun laajuus. Monet lehdet ostavat ja monet freelancerit myyvät edelleen teoksiaan kertajulkaisuoikeudella. Jos haluat menetellä niin, se on sovittaessa erikseen mainittava.

Yksinoikeudella tarkoitetaan sitä, ettei free voi luovuttaa teosta muille toimeksiantajille.

Jatkuva/vapaa käyttöoikeus antaa toimeksiantajalle oikeuden käyttää teosta tai kuvaa halutulla tavalla tiedonvälitystoiminnassaan useampia kertoja. Se ei sisällä edelleenluovutus- eikä muunteluoikeutta. Tämä ehto on otettu osaan talokohtaisista sopimuksista.

Kun freelancer tarjoaa teostaan toimeksiantajalle, hänen on hyvän tavan mukaisesti kerrottava, onko se jo aikaisemmin julkaistu. Yleisimmin asia koskee valokuvia, jotka saattavat olla peräisin freelancerin omasta arkistosta.

Yleisen käytännön mukaan teoksen ensimmäisellä ostajalla on teokseen myös ensijulkaisuoikeus, vaikka sitä ei ole erikseen todettu.

Käytännössä esiintyy erilaisia yhdistelmiä em. luovutusmuodoista. Jos halutaan poiketa liittojen välillä sovitusta ”alan kauppatavasta”, taas kerran havaitaan että toimeksiantajan ja freelancerin on syytä sopia mahdollisimman tarkoin luovutuksen laajuudesta. Myös nettikäytöstä kannattaa silloin sopia erikseen.

Painetussa viestimessä ilmestyneen teoksen verkkokäytöstä sopiminen ja tämän jälleenkäytön hinnoittelu ovat yleisimpiä lehdistön freelancereiden ongelmatilanteita. Teoksien julkaiseminen verkossa painotuotteen lisäksi on aina niiden laajempaa käyttöä katsomatta siihen, onko verkkojulkaisu yleisölle maksuton tai ei. Siitä täytyy saada myös korvaus. Sitä paitsi tähän saakka ilmestyneitä lehdistön toimijoiden verkkojulkaisuja ollaan kovaa vauhtia muuttamassa maksullisiksi, joten oikeus lisäkorvaukseen on yhä vahvemmin perusteltavissa.

Vaikka tekijänoikeuksista olisikin sovittu tarkasti, freen on hyvä muistaa vielä yksi asia. Luovutuksen laajuudesta riippumatta on hyvän tavan mukaista, että freelancer tietää, missä hänen aineistoaan käytetään. Toimeksiantajan kanssa voi sopia siitäkin, että tieto jatkokäytöstä tulee freelle pyytämättä.

13.5. Kolmannen oikeudet

Journalistin ohjeissa todetaan, että ”haastateltavan tulee ennakolta saada tietää, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumaansa käytetään”. Niissä todetaan myös, että ”henkilökuvien julkaisemisessa on noudatettava huolellisuutta. Kuvaa ei pidä käyttää harhaanjohtavasti eikä loukkaavassa yhteydessä”.

Toimeksiannon yhteydessä on siten aiheellista sopia erikseen siitä, kuka ja miten informoi haastateltavaa/kuvattavaa kolmatta osapuolta jutun/kuvan mahdollisesta uudelleenkäytöstä muissa jakelukanavissa kuin niissä, joissa se ensimmäiseksi julkaistaan.

Tämä eettisiin näkökohtiin perustuva määräys on tärkeä kaikille journalisteille niissä oloissa, jolloin alkuperäistä teosta julkaistaan uudelleen, myydään edelleen ja varioidaan toisiin välineisiin. Free itse voi tehdä luottamuksellista työtä esimerkiksi haastateltavien kanssa ja silloin ei ole samantekevää, mikä on toimeksiantajan vastuu aineistojen myöhemmässä käytössä.

13.6. Sähköisen median Yhtyneet -sopimus

Tämän sopimuksen piirissä ovat Yleisradiolle ja MTV3:lle työskentelevät freet. Sopimukseen on kirjattu tehtävien ja työsuoritusten vähimmäishinnat ja -ehdot.

Yhtyneet -sopimuksen 6 §:n mukaan yhtiöllä on oikeus käyttää tämän sopimuksen ehdoin valmistettuja ohjelmia vain normaalissa yleisradiotoiminnassa, jollaiseksi katsotaan mm. ohjelmamateriaalin säilyttäminen ja ohjelmien lähettäminen eetteri-, satelliitti- tai kaapeliteitse tai levittäminen tallenteina samoin edellytyksin kuin yhtiön ns. vakituisten ohjelmatyöntekijöiden osalta, lyhytaaltolähetykset, ohjelmien esittäminen sisäisissä esittely- ja opetustilaisuuksissa, festivaaleissa, kilpailuissa ja muissa vastaavanlaisissa tilaisuuksissa sekä ohjelmien luovuttaminen ulkomaisille radioyrityksille niiden omia lähetyksiä varten.

Normaalista yleisradiotoiminnasta poikkeavasta käytöstä tai luovutuksesta on aina erikseen ja etukäteen sovittava tekijän kanssa.

Yhtiöllä on ohjelman ensiesitysoikeus. Kymmenen vuorokauden kuluttua ensilähetyksen jälkeen siihen käytetyn käsikirjoituksen julkaisuoikeus on tekijällä, mikäli asiasta ei toisin sovita.
Uusintoja koskevat määräykset löytyvät sopimuksen 8 §:stä.

Kotimaisesta uusinnasta maksetaan 50 % ensimmäisen lähetyksen palkkiosta. Jos uusinta tapahtuu kahden vuorokauden kuluessa ensimmäisestä lähetyksestä, uusintapalkkiota ei makseta. Kouluille suunnattujen opetusohjelmien, aikuisopetusohjelmien ja ulkomaisista uusinnoista (vaihto/myynti) ei makseta uusintapalkkiota. Mikäli ohjelmasta uusitaan vain osa, maksetaan uusintapalkkio uusitun osan suhteessa kokonaisuuteen.

RTTL:n freelancer-jäsenet saavat automaattisesti Yhtyneet -sopimuksen, ja sitä saa myös Journalistiliitosta sekä RTTL:n toimistosta. Sopimusta on myös esitelty vuosittain julkaistavassa Freeluettelossa.

Lisäksi tämän oppaan sähköisten viestimien freetyötä käsittelevässä 10. luvussa käydään läpi Yhtyneet –sopimukseen, kuten muihinkin sähköfreen sopimuksiin liittyviä asioita. Voit kysyä lisää Yhtyneet-sopimuksesta myös FAO:sta freelancer-luottamusmieheltä tai RTTL:sta. Yhtyneet-sopimus löytyy RTTL:n verkkosivuilta www.rttl.fi ja SJL:n sivuilta www.journalistiliitto.fi Free Onlinesta, kohdasta FAO.

13.7. Ylen digisopimus

Digitaalisten televisiolähetysten osalta palkkioista on sovittu erityisellä siirtymävaiheen digisopimuksella. Sopimus tuli voimaan 1.3.2002, kun digitaalisten tv-vastaanotinten (sisältää kaikki mahdolliset tavata katsoa digikanavia) määrä ylitti 10 000 kappaletta ja on voimassa 750 000:een vastaanottimeen asti.

Sopimus koskee vain digitaalisia tv-lähetyksiä ja se toi tullessaan muutamia uusia asioita verrattuna Yhtyneet-sopimukseen. Ensiksikin digitaalisiin lähetyksiin sovelletaan uutta lähetysjaksoajattelua, jossa Yle saa ensilähetyspalkkiolla oikeuden lähettää digikanavilla ohjelmaa, käännöstä, dubbausta tai muuta aineistoa yhden 7 vrk:n ajanjaksona ensin perinteisen 48 tunnin pikauusinta-ajan ja sen jälkeen enintään kolme lähetyskertaa.

Uusintajaksokorvaus on 25 % pitäen sisällään 7 vrk:n ajanjakson ja enintään 5 lähetyskertaa. Se suoritetaan suoraan tekijälle. Samanaikaisista (simulcast) lähetyksistä analogisella ja digitaalisella kanavalla ei makseta eri korvausta. Digiuusintojen perinteistä 50 %:a matalampi uusintakorvaus perustuu siihen, että sopimuksen voimassaolo aikana analogiset lähetykset ovat edelleen lähetysten valtavirta.

Sopimukseen on myös kirjattu tekijän moraaliset oikeudet.

Sopimuksessa mainittu lunastusehto on merkittävä. Sen mukaan Yle maksaa vähintään kolminkertaisen hinnan, mikäli tekijän kanssa sovitaan rajoittamattomista lähetysoikeuksista. Tekijällä on sopimuksen mukaan oikeus saada tieto, missä aineistoa on käytetty.
Digitaalisissa radiolähetyksissä aloitus- ja kehitysvaihe jatkuu, kunnes 10 000 vastaanottimen raja ylittyy. Yhtiö maksaa tästä käytöstä kollektiivista uusintakorvausta, joka jaetaan vuosittain freelancereille apurahoina.

Myös tämä sopimus löytyy RTTL:n verkkosivuilta www.rttl.fi ja Free Onlinen kohdasta FAO..

13.8. MTV:n kääntäjien erillissopimus

MTV:n ja kääntäjien välillä on tehty erillissopimus, joka poikkeaa Yhtyneet -sopimuksesta ensiesityspalkkion ja uusintakorvauksen osalta.

Ensiesityspalkkio muodostuu Yhtyneet -sopimuksen ao. liuskapalkkiosta ja tekstilevykekorvauksesta.

Yhtiö maksaa kertakaikkista uusintakorvausta ensimmäisen uusinnan yhteydessä 20 % ensiesityspalkkiosta. Tämä koskee kaikkia yhtiön arkistossa olevia Yhtyneet -käännöksiä (riippumatta siitä, onko niitä uusittu Yhtyneet -sopimuksen mukaisin korvauksin) ja sopimuskauden aikana tehtäviä käännöksiä. Uusintapalkkio kattaa kaikki uusinnat kaikilla yhtiön analogisilla ja digitaalisilla tv-kanavilla sopimuskauden kuluessa.

Vastaavasti yhtiö on sitoutunut teettämään yhtiön käännöstyöt Yhtyneet –sopimuksen piirissä olevilla kääntäjillä samassa suhteessa kuin tähänkin asti 1.1.2002 – 30.6.2005 välisenä aikana.

Sopimus sinänsä on määräaikainen ja voimassa 1.1.2002 – 31.12.2005 välisen ajan.

13.9. Muita sopimuksia

Ylen kaupallinen sopimus ja internet-sopimus koskevat sekä yhtiön vakituisia toimittajia että freelancereita. Kaupallisen sopimuksen mukaan maksetaan tekijälle rojaltia yhtiön aineiston kaupallisesta myynnistä. Internet-sopimuksen korvaukset jaetaan RTTL:n apurahoina.

Ylen ja RTTL:n välillä on sovittu erityisistä versioinnin pelisäännöistä joulukuussa 2002. Tietoa siitä saa samoista lähteistä, jotka on mainittu aiempana tässä luvussa.

Kääntäjien työehdoista on neuvoteltu myös av-alan käännösyrityksissä, mm. SDI-Mediassa.

14. KOULUTUS JA APURAHAT

Noin puolet kaikista Suomen Journalistiliiton jäsenistä on suorittanut jonkun korkeakoulututkinnon. Lisäksi monella muulla on takanaan joku muu tutkinto tai korkeakouluopintoja. Freelancereiden tausta ei tästä valtavirrasta poikkea, mutta freen koulutustarpeiden hoitaminen jatkuvasti uusia vaatimuksia ja kilpailutilanteita asettavassa työelämässä on vaikeampaa.

Siinä missä palkkatyössä olevien koulutus hoituu pitkälle työnantajan toimin ja varoin, free on useimmiten oman onnensa seppä. Käytännössä tämä tarkoittaa etenkin yleistä ammatillista jatko- ja täydennyskoulutusta, mutta yhtä hyvin free voi tarvita muita erikoiskursseja ja -opintoja, välinekoulutusta, itsensä kehittämiseen tähtäävää opetusta sekä yrittäjäominaisuuksia jalostavaa tietoa.

Freelancerien kouluttautumista rajoittavat useimmin asenteet, kiire ja rahanpuute. Asennetta voi korjata ja aikaa löytyy jos sitä osaa ottaa. Rahoitusta on saatavissa runsaasti ennen kaikkea liiton freeosastojen koulutustukina sekä muiden tahojen erilaisten apurahojen ja stipendien muodossa. Silti freen on tarvittaessa syytä sijoittaa osaamiseensa myös omia varoja – aivan kuten hän sijoittaa muuhunkin työssään välttämättömään.

Niinpä jos esimerkiksi käytät kalusto- ja ohjelmapuoleen useita tuhansia euroja, älä tingi niihin perehdyttävästä kurssista. Usein juuri se auttaa ottamaan välineistä kunnon hyödyn. Kielitaito taas on työkalu, johon sijoittaminen globaalissa mediamaailmassa koituu journalistin eduksi. Monet freet ovatkin innokkaita kielitaitonsa kehittäjiä.

14.1. Mistä tietoa koulutuksesta?

Tietoa erilaisista kursseista ja koulutuksessa löytyy suoraan liiton verkkosivujen Koulutustori-nimisestä osiosta. Siihen on myös liitetty koulutuspaikat, linkkejä, hakukone ja tietoa apurahoista. Liiton sivuilta avautuva Free Online kertoo nimenomaan freelancereille suunnatusta koulutuksesta. Onlinessa kerrotaan myös freelancereiden omia kokemuksia siitä, mitä koulutus on antanut.

Kurssien ja seminaarien järjestäjät sekä erilaiset koulutuslaitokset ilmoittelevat jokseenkin säännöllisesti Journalistissa nimenomaan meidän alamme koulutuksesta. Journalisti julkaisee alan ammatillisesta jatko- ja täydennyskoulutuksesta laajan yhteenvedon eli ns. kurssilakanan joka syksy.

Myös oppilaitosten omat esitteet ja verkkosivut, FAO:n ja Freelancer-osaston julkaisut sekä osastojen yhteyshenkilöt kertovat lisää. Myös liiton koulutuksesta vastaavat asiamiehet opastavat tiedon lähteille.

Journalistiliiton ja sen freeosastojen omassa tarjonnassa on sekä järjestökursseja, omat freeseminaarinsa että vuosittain eri ammatti- ja muille jäsenryhmille (esimerkiksi graafikot ja muut visuaaliset suunnittelijat, valokuvaajat, verkkojournalistit) suunnattuja kursseja ja tapaamisia. Niihin osallistuminen on freelle joko ilmaista tai ainakin edullista. Joka vuosi sadat freelancerit käyttävät tilaisuutta hyväkseen.

14.2.Yrittäjäoppia freelle?

Yrittäjätaitojen opiskelu voi olla hyödyllistä pienimuotoisessakin freetoiminnassa ja varsinkin sitä aloitettaessa. Tällaiseen koulutukseen osallistuneet freet kertovat, että pelkästään tieto taloushallinnosta, markkinoinnista ja yrityksen toiminnasta kokonaisuutena on arvokasta, mutta vielä enemmän voi saada oppiessaan arvioimaan omaa toimintaansa uudella tavalla.

Aloittelevalle yrittämisen perusoppia tarjoavat mm. erilaiset uusyrityspalvelut, joihin saa yhteyden ainakin suurempien kaupunkien ja erilaisten elinkeinopalvelujen kautta. Muuta yrittäjäkoulutusta etsivä löytää hakemansa mm. internetin hakupalvelujen avulla. Edelleen korkeakouluilla ja niiden alueellisilla filiaaleilla on erimuotoisia yrittäjäkoulutusohjelmia. Joihinkin osallistuminen edellyttää päätoimista sitoutumista opiskeluun, mutta tarjolla on myös työn lomaan sijoittuvia opiskelujaksoja.

Yleistä yrittäjäkoulutusta tai –oppia harkitessasi selvitä, miten tarjonta sopii ammattialaasi. Usein voi olla hyödyllisempää hakeutua ammatilliseen jatko- ja täydennyskoulutukseen etenkin, jos siihen vielä on yhdistetty yrittäjän taitojen kuten markkinoinnin opetusta.

14.3. Jokesin apurahat

Rahoitusta voi suunnitella itse varaamalla vuoden budjettiinsa tietyn summan koulutukseen aivan samoin kuin varataan työvälineisiin ja muihin hankintoihin. Koulutusmenot ovat yleensä vähennyskelpoisia verotuksessa eikä kaikkea muutenkaan ole aina pakko maksaa omasta pussista.

Freelancereillekin on näet tarjolla melkoinen valikoima eri lähteistä haettavia apurahoja ja stipendejä, joiden yleisin käyttötarkoitus on juuri koulutus.

Kun julkinen hallinto ja muut tahot kopioivat ja nauhoittavat lehdistössä työskennelleiden journalistien työtä, ne maksavat siitä Kopiosto ry:lle. Kopiosto tilittää korvaukset edelleen Journalistisen kulttuurin edistämissäätiölle eli Jokesille. Poikkeuksen muoddostavat TV-kääntäjät (Yle, MTV3 ja Nelonen), joille Kopioston korvaukset tilitetään henkilökohtaisina korvauksina.

Muiden osalta Jokes rahoittaa saamastaan tilityksestä vuosittain myönnettävät Kopiosto-apurahat, joiden hakuajoista ilmoitetaan mm. Journalistissa ja liiton verkkosivuilla.

Näitä apurahoja myönnetään lehdistön journalistien ammatillisesti kehittäviin opintoihin kotimaassa ja ulkomailla sekä kirjallisiin töihin. Jokesin kautta Lehtikuvaajien säätiö jakaa kuvaajien Kopiosto-apurahoja. Säätiön asioiden hoidosta vastaa SJL:n valitsema hallitus. Vuodelle 2003 Jokes myönsi 90 apurahaa, joiden yhteissumma oli 156 300 euroa.

Lisäksi Jokes varaa vuosittain eri määrärahat freelancereiden koulutukseen, hakuaikojen ulkopuolisiin ajankohtaisiin hankkeisiin, pohjoismaisten journalistien Århus-kursseja varten sekä kannustusapurahoiksi tiedotusalan opiskelijoille.

Sananvapauden rahaston kautta säätiö osoittaa myös vuosittain erikseen päätettävän summan jaettavaksi apurahoina järjestötyössä ansioituneille. Sananvapauden apuraha taas myönnetään joko ammattia tai järjestötyötä koskeviin opintoihin. Lisäksi säätiön yhteydessä toimii myös lahjoitus- ja keräysvaroin perustettuja sekä Journalistiliiton jäsenyhdistysten rahastoja, joiden apurahojen perusteista ja jakamisesta vastaavat rahastojen hoitokunnat.

Useimmat SJL:n jäsenistä ovat allekirjoittaneet Kopiosto-valtakirjan, mikä onkin Kopiosto-apurahojen hakemisen ehtona. Yhteenveto kaikista journalistien apurahoista, niiden hakuajoista ja hakuohjeita löytyy liiton verkkosivuilta (www.journalistiliitto.fi). Neuvoja antavat myös FAO ja SJL:n Freelancer-osasto.

Monet SJL:n jäsenyhdistyksetkin jakavat omille jäsenilleen eli myös freelancereille apurahoja ja stipendejä.

14.4. Muut apurahat

Muita apurahoja journalisteille myöntäviä tahoja ovat mm. Kopioston yhteydessä toimiva Audiovisuaalisen viestintäkulttuurin edistämiskeskus AVEK, opetusministeriön yhteydessä toimiva tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Pohjoismaiden neuvosto, Yleisradion koulutusrahasto KOURA, Suomen Kulttuurirahasto kymmenine maakunta- ja alarahastoineen, Patricia Seppälän säätiö (kuvaajille) sekä muut säätiöt ja rahastot, instituutit, yritykset ja ministeriöt. Näistäkin löytyy tietoa liiton verkkosivujen Koulutustorilta.

SJL:n liittohallitus jakaa hakemuksesta noin 30 virkistysapurahaa liiton omistamiin lomakiinteistöihin eli Saariselän tunturimajalle ja Vierumäen lomataloon. Hakuaika on ollut yleensä syksyllä. Myöntämisperusteina ovat sekä hakijan ay-aktiivisuus että sosiaaliset taustatekijät.

15. FREELANCERIN VAKUUTUKSET

Freelancerin vakuutusturvaan pätevät samat sanat kuin eläke- ja sosiaaliturvaankin. Mikäli toimeksiantaja huolehtii työeläkemaksuista, free itse pääsee keskeisimmissä työntekoon liittyvissä vakuutuksissaan vähemmällä. Vakuutusasioissa pitää kuitenkin olla aina tarkkana ja selvittää, miten turva riittää nimenomaan omiin tarpeisiin.

Jäljempänä esiteltävät Journalistiliiton jäsenetuihin kuuluvat vakuutukset tarjoavat tiettyä perusturvaa, mutta ne eivät välttämättä kata varsinkaan yrittäjäfreen kaikkia tarpeita ja riskejä. Vakuutuksiahan voi olla tarpeen hankkia mm. sairauden, tapaturmien, laitevahinkojen, varkauksien, vahingonteon, matkustamisen riskien ja jopa toiminnan keskeytymisen varalle.

Eläkevakuutusturvasta ja samalla vapaaehtoisista eläkevakuutuksista on kerrottu erikseen oppaamme 6. luvussa.

Tarkastele vakuutusturvaasi elämäntilanteesi ja taloutesi kannalta. Mitä itsellesi, lähipiirille ja veloillesi tapahtuu, jos työnteko katkeaa väliaikaisesti tai kokonaan? Millaista vakuuttamista edellyttävät toimintasi, työtapasi ja työssä käyttämäsi omaisuus?

Älä osta ensimmäistä sopivalta näyttävää vakuutusta. Vertaile eri yhtiöiden tuotteita ja niiden ominaisuuksia sekä hintoja – niissäkin on eroja. Käytä tarvittaessa apunasi mm. kuluttajajärjestöjen ja –neuvonnan asiantuntemusta.

15.1. SJL:n vapaa-ajan tapaturmavakuutus

Tämä on yksi liiton kolmesta jäsenetuvakuutuksesta, jotka kaikki on otettu Pohjola -ryhmästä. Työsuhteisille jäsenille tämä vakuutus täydentää työnantajan maksamaa turvaa, mutta freelancereille turva onkin voimassa 24 tuntia vuorokaudessa. Siinä ei siis erotella freen työ- ja vapaa-aikaa.

Vakuutuksella voidaan korvata tapaturman hoitokuluja maksettujen laskujen nojalla enintään 8 500 euroa siltä osin, kun niitä ei korvata jonkin lain perusteella. Kilpaurheilussa tai harjoittelussa sattuneen tapaturman hoitokuluja ei tästä vakuutuksesta kuitenkaan korvata.

Korvaus tapaturmaa seuranneesta pysyvästä lääketieteellisesti arvioidusta haitasta tai ruumiinvammasta voi olla enintään 34 000 euroa. Tapaturmaa seuraavasta kuolemasta korvaus edesmenneen omaisille on 8 500 euroa.

Ulkomailla asuvia liiton jäseniä tämä vakuutus ei koske.

15.2. Matkustajavakuutus

Tämä jäsenetuvakuutus on otettu Pohjola-ryhmään kuuluvasta Eurooppalaisesta. Se kattaa vapaa-aikana tehtävät ulkomaanmatkat ja erikseen rajatuin ehdoin eräät kotimaanmatkat. Vakuutetun lisäksi turvan piirissä ovat hänen mukanaan matkustavat alle 15-vuotiaat perheenjäsenet.

Liiton vakuutusten piiriin kuuluville jäsenille Pohjola lähettää kaksi vuotta kerrallaan voimassa olevan vakuutuskortin, joka kannattaa pitää matkoilla aina mukana. Sen avulla voi mm. saada kiireellisiä ensiapu- ja hoitopalveluja sekä yhteyden palvelukeskuksiin.

Liiton matkustajavakuutus ei sisällä matkatavaravakuutusta, joka kannattaakin hankkia aina erikseen. Paljon matkustavalle freelle voi olla järkevää hankkia omin varoin ns. jatkuva matkavakuutus, jonka vuosihinta on kohtuullinen turvaansa nähden. Liiton vakuutussopimuksen nojalla Pohjolasta saa siihen vielä alennusta.

Ulkomailla asuvat jäsenet ovat myös liiton matkustajavakuutuksen ulkopuolella.

15.3. Ammatillinen vastuu- ja oikeusturvavakuutus

Tämäkin vakuutus on luonteeltaan kaksiosainen.

Vastuuosan perusteella voidaan maksaa ammatissa muille aiheutetuista henkilö- ja esinevahingoista korvausta enintään 100 000 euroa. Omavastuuosuus on 100 euroa.

Oikeusturvaosasta voidaan korvata sen piiriin liittyviä vahinkoja eli lähinnä ammatissa aiheutuvien, usein nimenomaan oikeusprosesseihin liittyvien tapahtumien kuluja enintään 12 000 euroa. Omavastuu on 15 prosenttia kuluista, kuitenkin vähintään 150 euroa.

Turvautuminen ammatilliseen vastuu- ja oikeusturvavakuutukseen vaatii aina ensin SJL:n kirjallisen suostumuksen. Jos sinulle tulee tällainen tarve, ota välittömästi yhteyttä liiton toimistoon. Sieltä saat myös yksityiskohtaisempia tietoja liiton vakuutusten tulkinnoista.

Jäsenvakuutusten korvausasioissa lisätietoja antaa Pohjola (yhteystiedot oppaan lopussa).

16. ULKOMAILLE JA KANSAINVÄLISILLE MARKKINOILLE

Viestintä kansainvälistyy niin sisällöltään kuin toimintatavoiltaankin. Mahdollisuuksia työskennellä ulkomailta suomalaisiin viestimiin on edelleen runsaasti ja samalla kansainväliset viestintäyritykset houkuttelevat freelancereitakin avartamaan työkenttäänsä. Ulkomailla työskentelevien SJL:n jäsenten määrä on kasvanut vuosi vuodelta.

Työskentely ulkomailla edellyttää paljon huolellisempia valmisteluja ja harkintaa kuin kotoisissa ympyröissä operointi. Yleensä myös työkokemuksen ja ammatillisten valmiuksien tulisi olla ulkomaille lähdettäessä vankkaa tasoa. On myös eri asia mennä jopa vuosiksi täysin uuteen ympäristöön ja elättää siellä itsensä kuin tehdä yksi juttu tai ohjelma satunnaiselta ulkomaanmatkalta.

Asiakaspiirin luominen ja suhteiden rakentaminen pitää hoitaa perusteellisesti jo ennen siirtymistä. Uudesta asemapaikasta käsin se ei ole ollenkaan yksinkertaista. Sitä paitsi jos asiakassuhteen katkeamisen riski ulkomailla ollessa laukeaa, tilannetta on paljon hankalampi paikkailla ainakaan nopeasti. Tämä korostuu etenkin silloin kun free on yhden tai harvojen kotimaisten toimeksiantajien varassa.

Monipuolisista aihealueista ja tekotavoista on ulkomailta Suomeen työskentelevälle erityistä hyötyä. Samoin on hyvä hallita erityisen hyvin sellaisia kansainvälisiä aiheita, jotka kotimaisia toimituksia ja niiden yleisöjä kiinnostavat ja joissa nimenomaan hyvällä freetyöllä on kysyntää.

Valmistautuminen on puolinaista, ellei free selvitä ja järjestä jo ennen Suomesta lähtöään lukuisia toimintaansa liittyviä käytännön asioita. Niitä ovat mm. eri maiden lakeihin ja käytäntöihin liittyvät kysymykset verotuksesta, eläketurvasta, työ- ja oleskeluluvat, viisumit, akkreditoinnit jne. Kielitaitoaankin on hyvä tarkastella kriittisesti ja ellei pohja ei ole riittävä, sitä pitää kohentaa.

Mikäli lähdet ulkomaille virallisena kirjeenvaihtajana tai muuten kiinteämmin edustamaan jotakin suurta viestintätaloa kuten esimerkiksi Yleisradiota, selvitä näitä asioita myös toimeksiantajasi kanssa ja avustuksella.

Muistathan myös, ettei SJL:n jäsenvakuutusten turva koske ulkomailla asuvia (oppaan 15. luku vakuutuksista).

16.1. Eläketurva ulkomailla

Yrittäjäeläkelain mukaan YEL-vakuutuksella vakuutetaan periaatteessa vain Suomessa asuvia ja työskenteleviä yrittäjiä. Pääperiaate on, että yli vuoden poissaolevan ei katsota enää asuvan kotimaassa. Poikkeuksista on hyvä kysyä esimerkiksi Eläketurvakeskuksesta, jolla on oma puhelinpalvelunsa ulkomailla työskentelevien sosiaaliturvan erityiskysymyksiä varten, ja eläkevakuutusyhtiöistä.

Ellei YEL-turva siirry mukana kuin korkeintaan lyhyeksi ajaksi, pitää etukäteen selvittää työskentelymaan työeläkekäytäntö ja järjestää eläketurvansa sitä kautta. Tärkeintä on, ettei ulkomailla työskentelevä free elele siellä vuosikausia ilman minkäänlaista turvaa. Lisäksi tulee ottaa huomioon myös työkyvyttömyyden ja kuolemantapauksen kaltaiset riskit.

Suomalaisen sosiaaliturvan voi tietyin edellytyksin säilyttää ulkomaillakin, ellei kyseessä ole emigraatiomuutto. Mutta yleensä maiden välillä on eläke- ja sosiaaliturvaan kuten muidenkin toiminnan järjestämiseen kuuluvissa käytännöissä huomattavia eroja. Ne ovat tuntuvia pelkästään Euroopan Unionin sisällä, samoin kuin ETA –maissakin. Hae aina ajankohtaisin tieto ajoissa.

16.2. Verotus ulkomaan työssä

Yleispätevien ohjeiden antaminen verotuksesta ulkomailla on mahdotonta, sillä ratkaisut riippuvat pitkälti asemamaasta, työnteon muodosta, asiakassuhteen luonteesta, kulloinkin sovellettavista kansainvälisistä sopimuksista, Suomen verottajan tulkinnoista sekä siitä, miten Suomi on erikseen verotuksesta kunkin maan kanssa sopinut – monien valtioiden kanssa ei esimerkiksi kaksinkertaisesti verotetuksi joutuminen ole mahdollista.

Jos free ei ulkomailla ole työsuhteessa kehenkään eikä hänellä myöskään ole yritystä, mutta asiakkaat ovat suomalaisia, voi ennakkoperintärekisteriin liittyminen olla harkinnan arvoinen ratkaisu.

Varsinkin suurimmissa verotoimistoissa ja yleensä verohallinnon palvelussa saa viranomaistahon neuvontaa ulkomaantöiden verotuksesta. Niiltä voi jopa hakea ennakkopäätöksiä kaikkein kiperimpiin tilanteisiin. Samoin omien toimeksiantajien kanssa pitäisi sopia verotukseen liittyvät asiat mahdollisimman pitkälle ennen yhteistyön alkamista.

16.3. Kortit ja akkreditoinnit

Ennen ulkomaille lähtöä on freenkin hankittava toimeksiantajiltaan tarvittavat akkreditoinnit ja avustajakortit. Joissakin maissa vasta ne avaavat tien työntekoon paikallisen virkakoneiston parissa, eri tilaisuuksiin ja Foreign Press Clubeihin.

Journalistiliitosta saatava kansainvälinen IFJ:n kortti (vain liiton jäsenille) on hyödyllinen niin ulkomailla pitempään työskenteleville kuin yksittäisiä työkeikkoja ulkomailla tekevillekin. Lisätietoja kortin hankinnasta saa liiton toimistosta.

17. LIITTO JA OSASTOT

Oppaan alkulehdillä kerrottiin kuinka freelancerit työsuhteisten kollegojensa tapaan kuuluvat laajalti Suomen Journalistiliittoon.

Lainsäädäntö yrittäjiä koskevine määräyksineen asettaa eräitä rajoituksia varsinkin liiton lehdistössä työskenteleviä freelancereita koskevalle edunvalvonnalle. Olosuhteista huolimatta SJL on tehostanut tuntuvasti toimiaan freelancerien asioiden ajamisessa. Samalla freelancerit ovat aktivoituneet ja heidän oma panoksensa liitossa ja sen jäsenyhdistyksissä on entistä näkyvämpi.

17.1. Mitä Journalistiliitto tarjoaa?

Journalistiliitosta kysytään usein, mikseivät kaikki alan töitä tekevät – pää- ja sivutoimisuuteen tai tuloihin katsomatta – voisi liittyä sen riveihin. Ammattiliitto ajaa parhaiten jäsentensä etuja, kun nämä ovat päätoimisia ammattilaisia. Siksi kynnys päästä SJL:n jäseneksi on asetettu sellaiseksi kuin se on. Tällä on vaikutusta myös siihen, että ammattikunnan ja liiton jäsenkortin status ovat edelleen korkealla.

Kun ammattilaisuuden rima ylittyy ja free liittyy jäseneksi, hänelle on tiedossa lainopillista, verotuksellista sekä laskutukseen, sopimuksiin ja oman työn kiistatilanteisiin liittyvää asiantuntijaneuvontaa. Joka vuosi voi valita jopa kymmenistä kursseista ja muusta koulutuksesta. Niiden lisäksi liiton ja sen toimielinten piirissä järjestetään alinomaa erilaisia seminaareja, keskustelutilaisuuksia ja hieman virkistystoimintaakin. Lisätietoa koulutuksesta on 14. luvussa.

Jäsen saa liiton jäsenlehden eli 22 kertaa vuodessa ilmestyvän Journalistin ja oman freeosastonsa lehden sekä monia muita liiton julkaisuja. Jäsen voi hakea Jokesin stipendejä ja apurahoja. Jäsenmaksua vastaan saataviin etuihin kuuluvat lisäksi mm. laaja vakuutuspaketti (katso 15. luku), oikeus vuokrata edullisesti liiton loma-asuntoja Vierumäellä ja Saariselällä sekä alennuksia mm. polttoaineista ja lomakohteiden vuokrista. Edelleen etuihin on kuulunut ammattiliittojen jäsenmikrojen hankkiminen erikoishintaan sekä ulkopuolisia etuisuuksia kuten alennukset juna- ja bussilipuista tai vapaalippuja huvipuistoihin jne.

Yksi tärkeimmistä jäsenyyden tuomista hyödyistä on tilaisuus päästä mukaan freelancereiden ja muiden journalistien yhteisöön vaihtamaan kokemuksia, ottamaan oppia ja miksei myös tyydyttämään tarpeitaan sosiaalisten ja ammatillisten kontaktien ylläpidon muodossa.

Liitolla on myös oma freestrategiansa, jota toteutetaan erillisen freeneuvottelukunnan johdolla mm. projektien, tutkimusten ja selvitysten muodossa. Vuoden 2003 palkkatutkimuksensa SJL suuntaan pelkästään freelancereille. Silloin on odotetaan saatavan perusteellista tietoa eri tavoin työskentelevien freelancereiden ansioista ja heidän ammattikuluistaan.

Jos et vielä ole Journalistiliiton jäsen, saat laajan kuvan sen toiminnasta, linjoista, palveluista ja jäseneduista tutustumalla monipuoliseen verkkosivustoon www.journalistiliitto.fi. minkä lisäksi freeasioista kertoo tarkemmin Free Online. Sinne on pääsy em. sivuston etusivulta. Kumpaankaan palveluun ei tarvita rekisteröintiä tai erillisiä tunnuksia.

17.2. Miten jäseneksi?

SJL:n sääntöjen mukaan jäseneksi voidaan hakemuksesta hyväksyä freelancer-journalisti, joka olematta työsuhteessa saa pääasiallisen toimeentulonsa journalistisesta työstä ja joka on ollut ammatissa vähintään yhden vuoden. Alan tutkinnon suorittanut voidaan hyväksyä jäseneksi hänen oltuaan ammatissa vähintään kuusi kuukautta.

Käytännössä jäsenrajaan on lisätty lisäehtoja, jotka koskevat mm. säännöissä mainitun päätoimisuuden tulkintaa. Niinpä esimerkiksi lehdistön freelancereiden muodostama SJL:n Freelancer-osasto on edellyttänyt, että hakijan ansio päätoimisesta journalistisesta työstä oli vuonna 2002 vähintään 1 353 euroa kuukaudessa. Laskentaperuste oli vähintään 65 % lehdistön työehtosopimuksen palkkaryhmä A:n mukaisesta peruspalkasta (vuodesta 2003 käytetään toisenlaista vertailupalkkaryhmää, kun lehdistön palkkausjärjestelmäkin muuttuu).

Jäsenkelpoinen ei ole (freetyön ansioiden määrään katsomatta) sellainen, jolla on vakituinen työsuhde muulla alalla eikä myöskään sellainen free, jonka tuloista yli puolet tulee muusta kuin journalistisesta työstä.

Käytännössä hakijan jäsenkelpoisuus ratkaistaan tulojen ja muiden seikkojen perusteella aina tapaus kerrallaan. Hakemuksen käsittely- ja hyväksymisprosessi kestää yleensä reilun kuukauden. Joskus hakijalta pyydetään lisäselvityksiä, joissa saatetaan tarkistaa esimerkiksi hänen avustamiensa tiedotusvälineiden journalistista luonnetta.

Jäseneksi haetaan liitosta saatavalla hakulomakkeella (hakuohje on lomakkeen mukana). Yleensä hakija täyttää samalla myös joko SJL:n Freelancer-osaston tai FAO:n eli sähköisten viestimien Freelancer Ammattiosaston lomakkeen sen mukaan, kumpaan ryhmään hän lukeutuu. Joskus maakunnissa toimivat freet järjestäytyvät liittoon suoraan SJL:n alueellisten jäsenyhdistysten kautta. SJL:oon jäsenkelpoiset kääntäjät ja tulkit kuuluvat Suomen Kääntäjien ja Tulkkien Liittoon ja siellä tarkemmin sanoen televisio- ja av-kääntäjien muodostamaan III-jaostoon.

Jos jäseneksi pyrkivä haluaa hakea liiton ja Journalistisen kulttuurin edistämissäätiön apurahoja, hänen kannattaa täyttää Kopiosto-valtakirja (katso 14. luku) jo jäseneksi liittyessään.

17.3. Jäsenmaksut

Vuonna 2003 Suomen Journalistiliitto perii jäsenmaksuja itse maksustaan huolehtivien ryhmältä eli esim. useimmilta lehdistön freelancereilta 252 euroa vuodessa eli 21 euroa kuukaudessa. Tähän ei sisälly työttömyyskassan jäsenmaksua, koska yrittäjä ei lain mukaan voi kuulua palkansaajien työttömyyskassaan. Jäsenmaksu suoritetaan kahdessa erässä liitosta lähetettävillä maksulomakkeilla.

Toinen on käytäntö niille, jotka ovat TaEL- tai TEL-suhteessa toimeksiantajiinsa. Nämä, eli esimerkiksi monet sähköisten viestimien töitä tekevät, suorittavat prosenttiperusteista jäsenmaksua, jonka työnantaja hoitaa Journalistiliittoon suoraan palkkioista ja palkoista. Lähes aina kyse on ns. kokonaisjäsenmaksusta, johon sisältyvät sekä liiton oma jäsenmaksu että Journalistien työttömyyskassan osuus. Kokonaisjäsenmaksu säilynee koko liittokokouskauden eli vuoteen 2004 enintään 1,30 prosenttina bruttopalkasta. Työttömyyskassan jäsenmaksun ja liiton maksun suhde sen sisällä saattaa vaihdella.

Itse maksunsa liitolle suorittavilla on oikeus saada jälkikäteen tasausta eli palautusta jäsenmaksustaan, jos suoritukset eivät ole olleet oikeassa suhteessa tuloihin. Tasauksen edellytyksenä on, että tulot ovat jääneet niin pieniksi että suoritetun jäsenmaksun taso omista bruttotuloista on noussut yli valtakirjaperintäisten vastaavista tuloista maksaman 1,3 prosentin.

Käytännössä tämä tarkoitti seuraavaa: syksyllä 2002 haettiin palautusta vuoden 2001 maksuista, jotka olivat olleet 115 mk/kk ja 1380 mk/vuosi. Niitä maksanut saavutti 1,3 prosentin vertailutason 106 154 markan vuosituloilla. Toisin sanoen tuon verran tai vähemmän ansainnut itse maksunsa maksava free oli oikeutettu saamaan palautusta jäsenmaksustaan.

Tasaus haetaan alkusyksystä erillisellä liiton lomakkeella. Sen mukana pitää ehdottomasti olla kopio ao. vuoden verotuksesta saadusta todistuksesta.

Ammattiliittojen ja työttömyyskassojen jäsenmaksut ovat verotuksessa täysimääräisesti vähennyskelpoisia.

17.4. SJL:n Freelancer-osasto ry

Freelancer-osasto ry on liittoon kuuluvien vapaiden journalistien ammattiosasto, jossa on jäseninä noin 850 pääasiassa lehdistölle työskentelevää freetä. Toisin kuin jäljempänä esitellyssä FAO:n, tämän osaston jäsenet eivät kuulu vain yhteen ainoaan liiton jäsenyhdistykseen. Eniten heitä on Suomen Aikakauslehdentoimittajain SAL:n riveissä, mutta moniin muihinkin yhdistyksiin heitä kuuluu.

Tämän osaston joukkoihin mahtuu eri ammattiryhmien edustajia kirjoittavista toimittajista valokuvaajiin, videokuvaajista ja kääntäjistä graafikoihin sekä myös osaksi tv- ja radiotyötä tekeviin. Viime vuosina osastoon on liittynyt myös verkkomediaan työskenteleviä.

Osasto ajaa jäsentensä etuja tiedottamalla freelancer-työn ajankohtaisista kysymyksistä, ottamalla kantaa alan kehitykseen ja kouluttamalla jäseniään. Osaston tehtävänä on jäsentensä työolojen, taloudellisen aseman ja sosiaaliturvan edistäminen. Tämän osaston jäsenet eivät kuulu työttömyyskassaan. He huolehtivat yrittäjinä itse eläkkeistään ja sairaus- tai työttömyysturvastaan.

Freelancer-osasto on jakanut vuosittain noin 17 000 euron edestä Jokesin stipendejä jäsentensä koulutukseen. Osaston järjestämässä omassa koulutuksessa saa puolestaan freelancereille tärkeää tietoa veroneuvonnasta stressinhallintaan ja kotisivujen laatimiseen asti. Useimmin nämä osaston tilaisuudet ovat maksuttomia.

Osasto julkaisee joka vuosi Vapaat journalistit -freeluettelon, joka toimii liittoon kuuluvien freelancerien tehokkaana markkinointihakemistona toimeksiantajien, julkaisijoiden ja muiden alan ammattilaisten palveluja tarvitsevien suuntaan. Tiedot alkuvuodesta ilmestyvään luetteloon on annettava edeltävänä syksynä.

Freelancer-osasto julkaisee omaa lehteään Freelancer-uutisia, joka on ilmestynyt 3-4 kertaa vuodessa. Vilkkaana tiedonvälitys- ja keskustelukanavana verkossa toimii Free Online.

17.5. FAO on sähköfreen osasto

Noin 550 jäsenen FAO:oon kuuluvat Radio- ja televisiotoimittajien liiton RTTL:n freejäsenet. Osa heistä on Yhtyneet-sopimuksen mukaisilla palkkioilla työskenteleviä, osa määräaikaisia kotitoimituksiinsa samaistuvaa väkeä ja osa luovii erilaisten monenkirjavien freetyön muotojen välillä milloin palkansaajana milloin itsenäisenä yrittäjänä. Osa työskentelee vain yhdessä välineessä eri toimituksille, osa liikkuu välineestä, työtavasta ja jopa ammattiryhmästä toiseen työskennellen usealle työnantajalle samanaikaisesti.

FAO:n freet voivat ongelmien ilmaantuessa kääntyä oman luottamusmiehensä puoleen. Useimmat kuuluvat myös Journalistien työttömyyskassaan, jolloin he ovat oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan.

FAO on viime aikoina keskittynyt paitsi sopimusteitse ja työpaikoilla tapahtuvaan edunvalvontaan, myös jäsentensä jatko- ja täydennyskoulutukseen sekä tekijänoikeuskysymyksiin. Osasto tiedottaa aktiivisesti jäsenistölleen ajankohtaisista asioista jäsenlehdessään Vapaassa Viestissä.

Osasto jakaa vuosittain koulutustukea Jokesin apurahasta. Radio- ja televisiotyön syventävää koulutusta on järjestetty mm. yhdessä SJL:n ja työvoimahallinnon kanssa. FAO:n freet voivat hakea stipendejä koulutushankkeilleen myös RTTL:n koulutusrahastolta.

FAO:n yhteystiedot ovat tämän oppaan lopussa. Lisätietoa osastosta on myös Free Onlinessa.

17.6. Opiskelijat liitossa

SJL:oon kuuluu lähes 700 (syksyn 2002 tilanne) opiskelijajäsentä. Heille kynnys tulla mukaan liittoon on matalampi kuin jo työelämässä olevilla. Ehtona on viestintäalan pääaineen opinnot joko korkeakoulussa tai ammattikorkeakoulutasoisessa opinahjossa. Myös vähintään cum laude- arvosanaa viestinnästä sivuaineena suorittavia korkeakouluopiskelijoita on hyväksytty. Jäsenyyttä voi hakea vasta sitten, kun opinnot ovat kestäneet kuusi kuukautta. Sen sijaan kansanopistojen viestintälinjoilta ei opiskelijajäseneksi pääse, vaikka penkkiä kuluttaisi kuusitoista vuotta.

Opiskelijat voivat nauttia monista liiton jäseneduista. Liitto ja myös jotkut yhdistykset järjestävät heille omia tilaisuuksia ja seminaareja. Liiton opiskelijajäsenmaksu on vuonna 2003 kuukautta kohti 4 euroa. Sen taso on sidottu opintorahan tasoon.

Liitolla on yhteistyöelimenä toimiva opiskelijatyöryhmä.

18. YHTEYSTIETOJA

Suomen Journalistiliitto ry
PL 252, 00181 Helsinki
Käyntiosoite: Hietalahdenkatu 2 B
Puhelin (09) 6122 330 (vaihde)
journalistiliitto.fi
Sähköposti: etunimi.sukunimi@journalistiliitto.fi

SJL:n Freelancer-osasto
Hietalahdenkatu 2 B, 00180 Helsinki
Puhelin (09) 6122 330 (vaihde)
(09) 6122 3325 (suora)
freet.fi
Sähköposti: osasto@freet.fi

FAO
c/o RTTL
PL 55, 0024 Yleisradio
Puhelin (09) 1480 4837
fax (09) 278 7774
freet.fi tai rttl.fi
(Luottamusmies v. 2003-2004 Olli Pellikka,
puhelin 050 – 5178 673 tai sähköposti: olli.pellikka@yle.fi )

Eläketurvakeskus
Osoite ETK, 00065 Eläketurvakeskus
Puhelin 010 7511 (vaihde)
etk.fi

Verohallinto
Verotoimistot kautta maan
vero.fi

Kela
PL 450, 00101 Helsinki
Puhelin 020 43411 (vaihde)
Sekä toimistot kautta maanantai
kela.fi

Pohjola
(SJL:n jäsenetuvakuutuksia koskevat tiedustelut)
Puhelin 010 559 3111
(Tietoja vakuutuksista myös SJL:n toimistosta)